Viima


1v 5kk

TK1 Viima

  • syntynyt 05.08.2015
  • 50% australianpaimenkoiraa ja 50'% serra de airesinpaimenkoira
  • steriloitu narttu
  • 50cm, 19kg
  • Luustokuvattu epävirallisesti helmikuussa 2018
    • Lonkat B tai C, löysyyttä, oikeassa lonkassa nivelrikkoa
    • Kyynärät terveet, oikea kyynärä rajatapaus
    • Selässä spondyloosia rintarangassa, kuvaushetkellä yksi piikki ja kaksi alkavaa
    • Selässä lannerangassa alkavaa välilevykalkkeumaa
    • Postaus aiheesta
4kk
Viima on ensimmäinen oma koirani. Pitkän suostuttelun jälkeen lupa heltyi vihdoin, ja sain alkaa etsiä itselleni koiraa. Puhdasrotuisuutta en kokenut tarvitsevani eikä oikeaa rotuakaan tuntunut löytyvän, joten päädyimme ottamaan sekarotuisen, paimenmixin. Viiman ilmoitus löydettiin netistä, ja vaihdeltiin kasvattajan kanssa sähköposteja. Olin liekeissä, mistään muusta kysymästäni yhdistelmästä ei ollut tullut vielä niin oikeaa fiilistä. Viimein yhtenä päivänä soitettiin kasvattajalle, ja sovittiin päivä, jolloin lähdettiin katsomaan Viimaa ja sisaruksiaan.

5kk
Viiman emä on sekalinjainen australianpaimenkoira, blue merle. Mennessämme katsomaan pentuja, Viiman emä oli samantien ovella meitä vastassa emänsä kanssa, moiskautti pusun naamalleni. Ihastuin samantien näihin, sosiaalisia yksilöitä eikä millään tavalla varautuneita. Aikaisemmin aamulla pennut olivat olleet lampolassa mukana, ja näin ollen vähän väsyjä, mutta siitä ne alkoivat heräilemään. Viima, pentunimeltään Mörkö otti pennuista eniten kontaktia minuun ja siskooni, muut pennut lähinnä riekkuivat keskenään. Kasvattaja suositteli Viimaa meille, olisi kuulemma jättänyt itselleen jos olisi ollut enemmän aikaa. Viima vaikutti jo pentuna potentiaaliselta harrastuskoiralta, se otti kontaktia ihmiseen ja oli luonteeltaan hyvä. Ja Viima meille mukaan lähtikin, eikä valintaa ole tarvinnut kertaakaan katua. Sain itselleni täydellisen koiran, ja ennenkaikkea yksilön. Rotujensa puolesta olisin voinut selvitä huonomminkin!

1v 7kk
Pentuna Viima vaikutti alkuun uudessa paikassa ujolta, aralta. Se arasteli isoa metsästyspystykorvaamme, mutta muuttui itsekseen hyvin nopeasti. Pentuna touhusimme ahkerasti kaikkea, aloitimme pentukurssin ja jatkoimme siitä tokon alkeiskurssille. Vuoden ikäisenä Viima pääsi aloittamaan agilityn, ja kaksivuotiaana nose workin. Lisäksi olemme kokeilleet niin vetoa, rally-tokoa, frisbeetä, doboa kuin temppuilua, ja uskoisin, että Viimasta saisi mahtavan harrastuskoiran melkein mihin tahansa. Nyt vuosien aikana Viimasta on muovautunut juuri täydellinen koira minulle. Se on sopivan pehmeä ja helppo kouluttaa, mutta ei jää muistelemaan huonoja kokemuksia. Se ei ole ääniarka, se tulee juttuun kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Se kestää vapaana ja jaksaa touhuta vaikka maailman ääriin. Vaikka tulisikin päivä tai pari vapaata, sen pää kestää. Sen kanssa voin kulkea julkisilla, veneellä, miten vain haluan, tähän mennessä se on kulkenut nätisti mukana. Harrastuksissa se oppii todella nopeasti, haluaa miellyttää ja sopii omaan käteeni, leikkii riehakkaasti vaikka yhdessä vaiheessa se oli hankalampaa. Viima osaa rauhoittua. Vaikka vahtihaukku kajahtaa turhan riehakkaana eikä ota loppuakseen, en voisi toivoa itselleni parempaa koiraa. Viima on kaikkea, mitä olen toivonut, enemmänkin. Kiitos tästä pennusta kasvattajalle ♥

Viima temppuilee
Viima tokoilee
Viima retkeilee
Viima aksailee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! ♥