Kehäkettu ja leirilapsi

Viime kuukausi on sisältänyt paljon kaikkea - paitsi blogipäivittelyä. Käytiin Pilkkeen kanssa tokonuorten leirillä, Jyväskylän pentunäyttelyssä ja lisäksi tokotreeneissä monesti sekä vain elettiin. Tokonuorten leiri oli huikea kokemus ja Pilke oli niin kivasti kaikessa mukana, jaksoi treenata ja eleli oikein ihmiskelpoisesti. Paljon saatiin uusia vinkkejä kaikkeen, vaikken niitä jaksa erikseen blogiin avatakkaan.

Penneli oli kauan odotettu ja paljon treenattu, sinne suunnattiin jännityksellä odottaen. Ekana pitää hehkuttaa Pilkkiksen käytöstä, se oli ihan super kaikkialla eikä säikkynyt mitään turhia missään ja olisi vain rakastanut kaikkia, jotain on sen kanssa tehty oikein! Samalla nähtiin kasvattajaa ja Pilkkeen Koona-siskoa, ovat kyllä kuin toistensa kopioita! Itse kehä oli omasta puolestani kamalaa säätämistä mutta siitäkin selvittiin ja jotenkuten sain Pilkkeen tuomarin nähtäväksi. Kehäkäytöksestä löytyy vaikka mitä viilattavaa seuraaviin koitoksiin, mutta seitsenkuiseksi oikein pätevä <3

Tuomarina Jyväskylässä oli Kati Taipale, oikein mukava tuomari oli, ja arvostelussa luki näin: "Erittäin lupaava miellyttävä kokonaisuus. Hyvät rungon mittasuhteet. Oikeailmeinen pää. Erinomaiset pään mittasuhteet. Kauniit korvat. Oikea purenta. Ikäisekseen hyvin kehittynyt eturinta. Hyvä rintakehän syvyys. Hyvä ylälinja. Oikea-asentoinen häntä. Hiukan niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Liikkuu takaa ahtaasti edestä erittäin hyvin. Miellyttävä käytös." Lopulta asteltiin kehästä ulos tuloksin PPEK1, ROP ja KP! Ihan huikeeta! Isossa kehässä käytiin pyörähtämässä mutta sieltä ei eteenpäin jatkettu.

Sisäsiisteyden osalta toivottavasti viimeinen postaus... Pilke on ollut muutamia viikkoja aina kerrallaan jo sisäsiisti ja välillä taas päässyt vahinkoja erilaisten tilanteiden seurauksena. Kuitenkin parempaan päin ollaan menossa!