Tokotokotoko

Lähiaikoina ollaan treenattu paljon, niin kotona kuin hallillakin. Saatiin alkuviikosta koko tammikuun odotettu ja jännitetty tieto, mitä en todellakaan olisi uskonut, nimittäin me päästiin Kennelliiton Tokonuoriin! Oon aina sivusta seurannut leirejä kun ei ole ollut koiraa millä hakea, vihdoinkin haaveista tuli totta <3 En malttaisi odottaa ensimmäistä leiriä!

Viime sunnuntain vähän fiilikseltään huonojen treenien jälkeen tartuttiin härkää sarvista ja ollaan treenattu paljon häiriöitä. Tiistaina siskoni Viiman kanssa yritti häiriköidä mahdollisimman paljon, he treenailivat omiaan ja välillä häiriköivät meitä. Pilke sai tehdä rauhoittumista ja luopumista sekä yleisesti kontaktissa pysymistä ja oli hurjan pätevänä. Luopumisessa se on edennyt hurjasti!

Torstaina tehtiin olkkaritreeninä perusasentoa sekä kaukojen istumisessa pomppua käsitargettiin. Tällä siis tarkoituksena saada mahdollisimman nopea ja kiva pomppuvaihto tassuttelun sijaan ja opettaa ryhdikkyyttä, tehtiin ekaa kertaa ikinä. Pilkkeen on tosi vaikea hoksata että takamuksen pitää pysyä paikallaan, se mielellään pomppaisi suoraan seisomaan kun saa käskyn käsitargetista. Mutta tässäkin saatiin kivoja onnistumisia, käsi tarpeeksi alhaalla ja tarpeeksi rauhallinen mielentila niin Pilke pystyy tehdä ns tarpeeksi olemattoman pompun käteen. Näitä jatketaan, toivottavasti päästään hyödyntämään maahan-istu vaihdon opettamisessa! Perusasentoon perushoukuttelu, Pilke on nyt hoksannut että sivulle voi istua vaikka samalla namia tavoitteleekin.

Perjantaina lähdettiin extempore pitkästä aikaa hallille kun saatiin kyyti. Saatiin olla ihan rauhassa itsekseen ja hyödyntää koko hallitila. Vähän odottamista ja kaukoja, paljon paljon lelupalkkaamista. Lisäksi ensimmäiset vauhtinoudot kapulalla ikinä ja vähän näyttelyjuttujen muistuttelua. Lelulla pentu palkkautuu niin superisti etten ehkä kestä, lisäksi se kykenee ensin sinkoamaan järkyttävällä raivolla pallon perään, sitten tuomaan sen miulle ja vaihtamaan lennosta namipalkkaan ja siitä kiinni naruleluun. Tää on miulle täysin superhieno extremejuttu, Viima ei koskaan kykenisi kun ruoka on vaan niin kivaa ja lelut blääh. Kapulan kanssa lähti perään ongelmitta, ensimmäisellä kerralla iskussa oli vähän ongelmia kun Pilke ei tiennyt miten päin sen suuhun ottaisi ja matkalla takaisin piti nätisti suussa muklaamatta mitenkään sen pienen ajan, mitä ennen lelulle vapauttamista kerkesi pitämään. Kokonaisuudessaan noudot meni tosi hienosti eikä Pilke ällöksy kapulaa yhtään! Ennemmin haluaisi lähteä rallattelemaan mikäli ei ole selvät sävelet mitä ollaan tekemässä.

Näyttelyjuttujen puolesta edistystä oli perjantaina havaittavissa - Pilke pystyy jo suurinpiirtein ravaamaan näyttelyhihnassa vaikka edestakaisin mennessä meno on vähän kiemurtelua ja ympyrällä kääntyminen vaikeaa, Pilke vetää näyttelyhihna kireällä melkein mun eessä tai sitten tapittaa suoraan silmiin namia. Mutta liikkeet pystyisi tästä jo katsomaan toisinkuin epämääräisestä laukkailupomppimisesta! Kovin nätisti se kyllä seisoo ja antaa asetella, tarkoitus olisi Jyväskylän pennelissä käydä ensimmäistä kertaa kehäilemässä.

Lauantainakin vielä lähdettiin hallille, tällä kertaa kaverini kanssa. Halli oli alkuun varattu ja odoteltiin parvella, Pilke sai opetella rauhoittumista. Sitten päästiin tekemään toiset koirat häiriönä ja Pilke kuunteli todella hyvin. Tehtiin taas häiriötreeniä, lisäksi perusasentoa ja ruudun alkeita. Häiriötreeninä vähän kaikkea mahdollista, Pilke kesti hyvin mun lähellä ja käskyn alla, ja vaikka lähti muutamaan otteeseen lelu/leikkivä koira -häiriöihin juoksemaan niin palasi heti käskystä takaisin, paras pieni!

Perusasentotreeninä taas perusimutus, lisäksi kokeiltiin seinän vieressä mutta se ei ottanut onnistuakseen. Pilkkeen perusasento on itseasiassa vielä vähän liian takana, mutta päädyttiin että kyllä se ajanmyötä eteenpäin sieltä valuu, turha siis siitä nipottaa. Mutta etäisyys musta oli tällä kertaa todella hyvä ja Pilke istahti aika helpolla vierelle. Peili on ehdottomasti hyvä kaveri, huomaa heti paljon enemmän kaikkea. Ruudun alkeita treenattiin niin, että kaveri hetsasi lelulla ruutuun, sitten jätti sinne lelun ja siirtyi viereen ja minä vapautin pennun ruutuun. Pilke olisi vähän halunnut lähteä moikkaamaan kaveriani, mutta loput meni jo paremmin ja Pilke juoksi suoraan lelulle. Näissä ei mitään kummallista, pitää kokeilla ruuallakin jäisikö paikka sillä vai lelulla paremmin mieleen.