Puolivuotias lapsonen

Oon ihan järkyttynyt miten aika on mennyt näin törkeän lujaa. Yritän päästä parhaillaan eroon Pilkkeen kutsumisesta pennuksi kun ei se sitä kauaa enää ole mutta vaikeaa on... Viimeiset vajaa puoli vuotta on ollut kyllä ihan parasta aikaa ikinä, Pilke on kaikkea mitä toivoin ja enemmänkin. Harrastuksia ajatellen se on ihan todella lupaava, vauhtia ja virettä riittää, mutta ikinä Pilkkeellä ei ole keittänyt kunnolla yli. Se pysyy toistaiseksi täydellisesti järkevän toiminta-alueen rajoissa ja sillä on ihan loistavat mahikset tehdä pyydetyt jutut näyttävästi ja nopeasti ja sopivalla vireellä.

Pilke palkkautuu lelusta ja namista, on superahne mutta myös vahvasti lelun perään. Se osaa juosta kuolleelle palkalle, noutaa lelua, vaihtaa kädessä olevaan leluun tai vaihtaa kesken leikin namiin ja siitä takaisin leluun. Lelupalkkaa pystyy käyttämään fiksusti ja Pilke tekee oikeasti töitä sen eteen, ainoa haasteita tuottava juttu sen kanssa on hieman laajahko rallattelurinki, Pilke käyttää tasan tarkkaan koko alueen hyödykseen ja täten rallattelee ympäri hallia mikä tuottaa ryhmätreeneissä omat haasteensa meidän treenaamiselle XD Kaikki ei ihan arvosta hurjasti leluaan tappavaa, valon lailla kiitävää penturakettia...

Pilke oppii nopeasti ja on fiksu. Se voisi tarjota paremmin, tällä hetkellä se paljon käy vain makaamaan rauhoittumisasentoon mutta sitähän tässä on vahvistettu ja siinä sinnikkäästi pysymistä, en siis valita. Rauhoittuminen on sille hyvin vahva käytös, ja etenkin alustalleen se rauhoittuu heti leikkimisenkin jälkeen ongelmitta ja pysyy siinä kohtuullisesti vaikka itse liikkuisinkin. Kuitenkaan Pilke ei ole syvästi rauhallinen vaan enemmän odottaa vaan jonkun toiminnan alkamista. Kotona se rauhoittuu sitten paremmin, yritetään siirtää käytöstä vielä häkkiin tai matolle! Pilkkeelle on vähän arjessa vaikeaa rauhoittua uusissa tilanteissa, esimerkiksi vieraiden kanssa se on aivan mahdoton riehumaan. Aika paljon se kuljeskelee ja leikkii muutenkin sisällä, mutta tarvittaessa osaa oikeasti hyvin rauhoittua ja uskon, että ikäkin vaikuttaa vielä vahvasti.

Lenkillä Pilke kestää hyvin vapaana ja ohitukset sujuvat nykyään melko hyvin varsinkin namien kanssa. Hihnassa kiskominen on ihan mahdotonta ja sille yritän parhaillaan keksiä ratkaisua. Pahimmasta jännityksestä toisia koiria kohtaan ollaan päästy yli ja välillä Pilke haluaisi leikkimään, mutta välillä saatttaa käydä niin että ohitukset menee ahdistuneesti hihna tiukalla pakoon juostessa. Päästyään tutustumaan Pilke on tähän mennessä tullut kaikkien kanssa juttuun eikä se enää sen jälkeen jännitä, eikä esimerkiksi hallilla toiset koirat aiheuta sille mitään ongelmaa. Kaikkia ihmisiä se rakastaa yli kaiken ja on vähän turhan innokas tervehtimisessä... Mutta mieluummin näin kuin että niitä tarvitsisi pelätä!

Arjessa Pilke on melko rohkea nykyään eikä mikään tuota sille suurempia ahdistuksia. Julkisilla se kulkee hyvin, kauppakeskuksissa viihtyy mainiosti eikä autotkaan tuota ongelmia. Matkustaa ongelmitta niin takakontissa, takapenkillä kuin jaloissakin, mihin olen ehdottomasti tyytyväinen! Sisäsiisti se ei vielä täysin ole, mutta nyt on taas monta päivää mennyt ilman kummempia vahinkoja. Yöt se pidättää hyvin ja pitkään ja nukkuukin mun kanssa pitkiä unia ja vielä päälle makoilee aamulla kainalossa, mutta iltaisin saattaa sattua vahinkoja. Yksinolot vietetään edelleen hyvin rajatussa pelkistetyssä tilassa, yksi kokeilu vapaana huoneessa riitti ja saimme hyvästellä ikkunalaudalla majailleen tuoksutraakkipuuni... Yleisesti Pilke on kuitenkin hiljaa ja siivosti, mutta hammastelee mielellään kaikkea ja saa siksi jatkaa vielä rajattuja yksinoloja.

Kokonaisuudessaan Pilke on ollut vallan täydellinen just mulle <3 Vähän se on ehkä turhan hullu ja itsesuojeluvaistoton ja pelottaa jo nyt ajatus miten tulen sen perässä agilityradoilla kestämään kun vauhtia riittää, mutta lupaava kaikinpuolin niin kotona, liikkeessä kuin harrastuksissakin. Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan näin mahtavan koiran kanssa!

Tokotokotoko

Lähiaikoina ollaan treenattu paljon, niin kotona kuin hallillakin. Saatiin alkuviikosta koko tammikuun odotettu ja jännitetty tieto, mitä en todellakaan olisi uskonut, nimittäin me päästiin Kennelliiton Tokonuoriin! Oon aina sivusta seurannut leirejä kun ei ole ollut koiraa millä hakea, vihdoinkin haaveista tuli totta <3 En malttaisi odottaa ensimmäistä leiriä!

Viime sunnuntain vähän fiilikseltään huonojen treenien jälkeen tartuttiin härkää sarvista ja ollaan treenattu paljon häiriöitä. Tiistaina siskoni Viiman kanssa yritti häiriköidä mahdollisimman paljon, he treenailivat omiaan ja välillä häiriköivät meitä. Pilke sai tehdä rauhoittumista ja luopumista sekä yleisesti kontaktissa pysymistä ja oli hurjan pätevänä. Luopumisessa se on edennyt hurjasti!

Torstaina tehtiin olkkaritreeninä perusasentoa sekä kaukojen istumisessa pomppua käsitargettiin. Tällä siis tarkoituksena saada mahdollisimman nopea ja kiva pomppuvaihto tassuttelun sijaan ja opettaa ryhdikkyyttä, tehtiin ekaa kertaa ikinä. Pilkkeen on tosi vaikea hoksata että takamuksen pitää pysyä paikallaan, se mielellään pomppaisi suoraan seisomaan kun saa käskyn käsitargetista. Mutta tässäkin saatiin kivoja onnistumisia, käsi tarpeeksi alhaalla ja tarpeeksi rauhallinen mielentila niin Pilke pystyy tehdä ns tarpeeksi olemattoman pompun käteen. Näitä jatketaan, toivottavasti päästään hyödyntämään maahan-istu vaihdon opettamisessa! Perusasentoon perushoukuttelu, Pilke on nyt hoksannut että sivulle voi istua vaikka samalla namia tavoitteleekin.

Perjantaina lähdettiin extempore pitkästä aikaa hallille kun saatiin kyyti. Saatiin olla ihan rauhassa itsekseen ja hyödyntää koko hallitila. Vähän odottamista ja kaukoja, paljon paljon lelupalkkaamista. Lisäksi ensimmäiset vauhtinoudot kapulalla ikinä ja vähän näyttelyjuttujen muistuttelua. Lelulla pentu palkkautuu niin superisti etten ehkä kestä, lisäksi se kykenee ensin sinkoamaan järkyttävällä raivolla pallon perään, sitten tuomaan sen miulle ja vaihtamaan lennosta namipalkkaan ja siitä kiinni naruleluun. Tää on miulle täysin superhieno extremejuttu, Viima ei koskaan kykenisi kun ruoka on vaan niin kivaa ja lelut blääh. Kapulan kanssa lähti perään ongelmitta, ensimmäisellä kerralla iskussa oli vähän ongelmia kun Pilke ei tiennyt miten päin sen suuhun ottaisi ja matkalla takaisin piti nätisti suussa muklaamatta mitenkään sen pienen ajan, mitä ennen lelulle vapauttamista kerkesi pitämään. Kokonaisuudessaan noudot meni tosi hienosti eikä Pilke ällöksy kapulaa yhtään! Ennemmin haluaisi lähteä rallattelemaan mikäli ei ole selvät sävelet mitä ollaan tekemässä.

Näyttelyjuttujen puolesta edistystä oli perjantaina havaittavissa - Pilke pystyy jo suurinpiirtein ravaamaan näyttelyhihnassa vaikka edestakaisin mennessä meno on vähän kiemurtelua ja ympyrällä kääntyminen vaikeaa, Pilke vetää näyttelyhihna kireällä melkein mun eessä tai sitten tapittaa suoraan silmiin namia. Mutta liikkeet pystyisi tästä jo katsomaan toisinkuin epämääräisestä laukkailupomppimisesta! Kovin nätisti se kyllä seisoo ja antaa asetella, tarkoitus olisi Jyväskylän pennelissä käydä ensimmäistä kertaa kehäilemässä.

Lauantainakin vielä lähdettiin hallille, tällä kertaa kaverini kanssa. Halli oli alkuun varattu ja odoteltiin parvella, Pilke sai opetella rauhoittumista. Sitten päästiin tekemään toiset koirat häiriönä ja Pilke kuunteli todella hyvin. Tehtiin taas häiriötreeniä, lisäksi perusasentoa ja ruudun alkeita. Häiriötreeninä vähän kaikkea mahdollista, Pilke kesti hyvin mun lähellä ja käskyn alla, ja vaikka lähti muutamaan otteeseen lelu/leikkivä koira -häiriöihin juoksemaan niin palasi heti käskystä takaisin, paras pieni!

Perusasentotreeninä taas perusimutus, lisäksi kokeiltiin seinän vieressä mutta se ei ottanut onnistuakseen. Pilkkeen perusasento on itseasiassa vielä vähän liian takana, mutta päädyttiin että kyllä se ajanmyötä eteenpäin sieltä valuu, turha siis siitä nipottaa. Mutta etäisyys musta oli tällä kertaa todella hyvä ja Pilke istahti aika helpolla vierelle. Peili on ehdottomasti hyvä kaveri, huomaa heti paljon enemmän kaikkea. Ruudun alkeita treenattiin niin, että kaveri hetsasi lelulla ruutuun, sitten jätti sinne lelun ja siirtyi viereen ja minä vapautin pennun ruutuun. Pilke olisi vähän halunnut lähteä moikkaamaan kaveriani, mutta loput meni jo paremmin ja Pilke juoksi suoraan lelulle. Näissä ei mitään kummallista, pitää kokeilla ruuallakin jäisikö paikka sillä vai lelulla paremmin mieleen.