Vietiin se fysioterapiaan pitkän pähkäilyn jälkeen, ihan yleisesti ennakkohoitona mutta myös selvittääksemme, miksi se jättää yhtä etujalkaansa aina eteemmäs kuin toista. Maanantaina se pääsi sitten ammattilaisen kopeloitavaksi, ja lopulta fyssari totesi, että Viima varaa painonsa epätasaisesti etenkin etujalkojen osalta, jättää oikean etujalan lievään ulkokiertoon ja loitonnukseen. Liikkeet symmetriset ja kevyet. Raajojen nivelissä yleistä löysyyttä. Lannerangan ojennus jäykähkö. Oikean etusen ranteessa oli jopa vähän turvotusta. Pelkona selän tai kyynärän luustovikojen pahentuminen ja selkeähkösti kipuilulta vaikuttava oireilu, lähetti fyssari meidät eläinlääkärille ja saatiin onneksi aika jo tiistaille.
Tiistaina sitten lähdettiin eläinlääkärin käsiteltäväksi. Tunnusteltaessa käsikopelolla oikea etujalka oli selkeästi kipeähkö toiseen verrattuna, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt vaan laitettiin Viima unille ja röngtenkuviin. Kuvat napattiin ranteista, oikeasta olasta, kyynärästä sekä meidän toiveesta selästä, valitettavasti lanneranka ei kuvaan mahtunut. Pitkän odotuksen jälkeen saatiin huokaista helpotuksesta; spondyloosi ei ole edennyt vaan on edelleen hyvin pientä, viimeeksi rajakyynäräksi tuomittu kyynärä näytti hyvinkin siistiltä eikä olassakaan ollut mitään ongelmaa. Oikean ranteen kuvassa näkyy selkeä pehmytkudosturvotus, mutta rakenteellista vikaa ei niistäkään löytynyt. Eli ei mitään vakavaa, todennäköisesti nivelsidevamma.
Jatkona saatiin Rimadyliä reilu viikon kuuri ja hihnalenkkeilyä ja taukoa kaikesta raskaasta neljästä kuuteen viikkoon. Ranteen pitäisi parantua itsekseen, toivottavasti ei tule ongelmia enää lisää. Omat rallykisat meiltä jää kyllä ainakin väliin valitettavasti, mutta ei voi mitään, tärkeintä, ettei kuvista löytynyt mitään ja Viiman harrastuselämään on tiedossa vielä jatkoa <3 Pikkukoiran aivot ei nimittäin kestä tälläistä lepoelämää, Viima kovin haluaisi riehua mikä tuottaa vähän vaikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥