Viima pääsi viime torstaina
luustokuviin. Jännitti aivan vietävästi, odotukset ei olleet kovinkaan korkealla. Viiman vanhempien lonkat ovat siis C/C ja C/B, kahdella puolisisaruksella E/E, vähän jännitti näiden suhteen. Selkiä ei hirveämmin ollut kuvattu, niistä ei mitään käsitystä. Lopputuloksena, tänään saatiin eläinlääkärin arvio, ja meillä on harrastuskelpoinen koira, vaikkakin varovainen pitää olla. Olo on niin huojentunut, pelko pahemmasta kasvoi viikonlopun aikana suureksi. Ei mitään täysin priimaa, mutta menettelee.
Lonkat B tai C, löysyyttä, valitettavasti oikeassa myös alkavaa rikkoa.
Kyynärät kuten oletettiin terveet, oikeassa kyynärässä hyvin pieniä muutoksia, voisi huonolla tuurilla kääntyä ykköseksi eli rajatapaus
. Selässä spondyloosia, muutamassa nikamavälissä hyvin pientä alkavaa, yhdessä välissä piikki. Lisäksi hyvin pientä alkavaa välilevykalkkeumaa. Eläinlääkärin mukaan kuitenkaan ei aihetta lopettaa harrastamista niin pitkään kun mitään oireiluja ei esiiinny.
Viikonlopun aikana kyseltiin somessa, mietittiin ja pähkäiltiin. Oli tuskallista ja epäiltiin nikamaepämuodostumaa, spondyloosia, nivelrikkoa D-lonkissa. Olin valmistautunut lopettamaan meidän harrastamiset siihen paikkaan. Kuitenkin, agility saa jatkua. Samoin myös vetohommat ja kaikki muukin mitä halutaan tehdä. Jatkossa huolehditaan hyvinvoinnista ja lihaskunnosta entistäkin tarkempaa. Pidetään lihakset kunnossa, hierotaan ja/tai käytetään osteopaatilla, tarkkaillaan oireiden varalta, huolehditaan lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä. Heti jos alkaa oirehtia, loppuu meidän aksailut siihen. En halua rikkoa koiraa agilityllä, mutta tiedän, että Viima nykyään rakastaa aksaa. Se on meille molemmille törkeän rakas harrastus, eikä me siitä vielä luovuta. Toivotaan siis montaa tervettä vuotta harrastusten parissa ♥
