Aurinkokin näyttäytyi

Pientä piristystä pimeän talven keskelle, ihan monenakin päivänä jopa. Tosin ilo loppui lyhyeen ja loppuviikko on vaikuttanut siltä, että olisi maaliskuu. Fiilis on ollut kesää kaipaava, mutta on tämä talvikin aika jees. Niin pitkää, kun ei mene lunta saappaisiin ja tuntee vielä kasvonsa lenkkeillessä. Haaveilen siitä, että päästäisi nyt pitkästä aikaa kunnolla vetojuttuihin.

Meidän aktivointilelukokoelma

Viimalle tulee usein annettua joko toinen tai molemmat päivän ruoista aktivoinnin merkeissä. Sitä ei normipäivänä saa fyysisesti väsytettyä, niin lenkin lisäksi ollaan sitten väsytetty pääkoppaakin, paljon tehokkaampaa jos käytettävissä oleva aika on pieni. Treenaamalla menee aika usein iltaruoka, joko ohjatuissa tai kotona, mutta loppuina päivinä ollaan käytetty sitten meidän aktivointileluja. Joten, avataan vähän mitä kaikkea meillä on käytössä!

• Kong Wobbler. Tämä on ollut erittäin kätsy vekotin, sillä sen pystyy vaivattomasti kiertämään auki ja täyttämään ruoalla. Pari kertaa olen myös turvottanut ruoan sisään ja vaikeuttanut täten tehtävää. Ainoa miinus mikä tässä on ollut, on materiaali eli kova muovi, pitää tarkoin pitää matolla tai kerrostalon naapurit eivät hirveämmin tykkää. Kuitenkin Viima rakastaa tämän pyörittelyä!

• Erilaiset muut aktivointipallot, kolme taitaa olla kertynyt ja nämä on meidän entisen koiran perintöä. Tästä ei lähde kovaa meteliä, mutta yksi kerrallaan ruoan sisään tunkeminen antaa sen verran miinusta, että hyvin harvoin ollaan enää tätä käytetty. Kuitenkin välillä ollaan tätäkin käytetty ja mukavasti antaa tämäkin toimintaa!

• Ahmimisenestokuppi. Meillä siis kuppi, missä spiraalin muodossa syvät urat, joista yritetään nappulat saada. Tämä on todella mahtava! Vaikeustasoa helppo muuttaa muuttamalla ruoan koostumusta, kuivat nappulat on vaikeampia kuin märkäruoka, sillä nappulat liikkuu pohjalla kielen niihin osuessa, toisin kuin turvotettu nappula. Myös lihaa pystyy laittamaan ja esimerkiksi juustoa vähän päälle sulattamalla tästä saa todellisen haasteen!

• Nuuskis-matto. Tämä on uusin meillä olevista, näin videon yhdessä Facebook- ryhmässä ja muutamia iltoja näpertelin matonkudepätkiä liukuestemattoon. Mutta näistä kotoa löytyneistä kierrätystarvikkeista sai aikaiseksi hirmukivan aktivointivälineen! Eli suikaleiden sekaan piilotetaan nappuloita, joita koira saa sieltä nuuskimalla etsiä.

• Meidän namimaattihan on virallisesti aktivointilelu ja myös aktivoinnissa ollaan sitä käytetty! Elikkä koiran pitää painaa nappulaa, jotta namimaattiin tipahtaisi ruokaa. Tätä ollaan lähiaikoina hyödynnetty myös paljon, oli mukavan haasteellinen ja tätä pystyy kivasti vaikeuttamaan nappulan paikkaa muuttamalla! 

• Yksi älypelilauta löytyy myös! Eli koiran pitää kuonolla työntää kuoppien päältä peitteet sivuun saadakseen ruokaa itselleen. Tätäkin ollaan satunnaisesti käytetty ja ihan jees, vaikkakin erona muihin vaatii kokoaikaisen laudan kiinnipitämisen (Viiman käytössä lentää nimittäin ja kovaa, nälkä kun on suuri niin malttia ei ihan löydy rauhalliseen työskentelyyn... :D) ja tähän ei saa koko ruoka-annosta kerralla laitettua. Mutta on ihan hauska peli!

Mitä aktivointipelejä teiltä löytyy? Ihan kuin meille näitä olisi jotenkin kertynyt törkeän paljon.. :D
//Videot alkoi pelleilemään ja heivasin ne kokonaan sitten pois. Instagramista löytyy jos kiinnostaa etsiä.. :/ -27.2.

Ensimmäiset valokuvaukset tänä vuonna

Ensimmäiset kameran ulkoilutukset tänä vuonna. Kaikkein pimein aika on jo selätetty ja valoisa aika vain jatkaa kasvuaan, ehkä se saisi kuvausmotivaatiota vähän ylemmäs. Masentaa, kun katsoo muiden törkeän hienoja kuvia mitkä on vielä osattu muokata, sitten siityy käsittelemään näitä omia otoksia. Omasta mielestä nämä on nättejä, kun katsoo kaukaa. Heti kun zoomaa vähän tai katsoo muuten vaan tarkempaa niin laatu on niin kuraa, itse asiassa koko kuva puhkipalanut ja tarkennukset ihan sieltä syvältä. Mutta toisaalta, ei mun tarvitse olla yhtä osaava kuin nämä melkein ammatikseen valokuvaavat. Ei nämä ole kuin pienen harrastajakuvaajan, joka ei ole kahta vuotta kauempaa oikeasti kuvannut, ottamia otoksia, ei näiden tarvitse olla juurikaan parempia. 

Pitäisi osata lopettaa tälläinen kokoaikainen itsensä muihin vertaaminen. Joissain tapauksissa siitä hyötyy, useimmiten ei. Saa vain pahaa mieltä itselleen, motivaatio kärsii ja ei siitä hyödy mitään. Pitäisi vain hyväksyä se, ettei ihan vedä samoilla sfääreillä kuin ammatikseen kuvaavat, vaan oppia iloitsemaan siitä, että kuitenkin melkein puolet tämän kerran kuvista oli oikeasti omaan tasoon nähden tarkkoja, onnistuneita, mutta ilmeet vain vähän feilasi mistä syystä tänne ei päätynyt kuin nämä kolme. Ei pidä ottaa paineita muiden edistymisestä ja hienoudesta, vaan miettiä omia tekemisiään, sitä missä on onnistunut. Itse asiassa nyt tämän tekstin kirjoitettuani ja uudelleen kuvia katsottuani, on nämä omalla tavallaan tosi hienoja kuvia ♥

//Vastatkaapa oikeassa sivupalkissa olevaan kyselyyn koskien treenipostauksia! Nyt olen viimeisimmät kuukaudet jättänyt kaikki treenijutut kirjoittamatta, koska aiheuttivat syksyllä hirveää ahdistusta kun jäivät lojumaan ja viikottaisia ohjattuja treenejä oli kahdet + lisäksi vielä omatoimitreenit. Kuitenkin, koska Viima on aktiivinen harrastuskoira ja sen kanssa edelleen monta kertaa viikossa treenataan, niin tuntuu hyvin loogiselta että blogikin treenipostauksia sisältää, kiinnostaisi kuulla toiveita millä lailla haluaisitte treenipostaukset esille, vai ei ollenkaan!