7. marraskuuta 2017

Aurinko ja luonnonpelto









Kerrankin sain edes vähän onnistuneita liikekuvia aikaan ja talletettua Viiman salaisen pystykorvaisuuden! Kuvat napsin juuri päivän vai kaksi ennen ensilumia, meidän iki-ihanalla lähipellolla. Ihana oli päästä tänne kävelemään, on maalla lenkkeily vain niin paljon kaupunkilenkkeilyä mukavampaa. Viima oli tyytyväinen kun pääsi juoksemaan, vielä kun saisi itselleen seuraa niin ei tarvitsisi itsekseen riehua. Lähiaikoina ei nimittäin olla päästy leikkimään juuri kenenkään kanssa ja hihnassa olevasta ajokoirasta ei ole tarpeeksi riemua täynnä energiaa olevalle paimenkoiralle. Näinä hetkinä niin paljon tekisi mieli hankkia Viimalle kaveri, toinen paimen tähän talouteen. Etenkin, kun itseäni kiinnostavilla kasvattajilla on tulossa aivan liian monta aivan liian ihanaa yhdistelmää. Voi ei, yritän taas saada pentuhaaveilun pysäytettyä, vaikka tekisi vain mieli haaveilla ja toteuttaa nämä haaveet... Olisipa mahdollisuus!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! ♥