Viima on saanut aksatreenien ohessa ja ruoan yhteydessä opetella pitkästä aikaa uusia temppuja! Alkusyksystä opetin sen pitämään tussia suussaan ja "piirtämään", nyt oli vuorossa kuonon maahan painaminen ja kyljelleen kääntyminen. En kestä kuinka nopeasti se oppiikaan! Ja tarjoaa kun kokee että käynnissä oleva tehtävä käy tylsäksi... Sain siskolta terveisiä tokotreeneistä, Viima oli paikkamakuun ajan painanut kuonon maahan, nostanut ylös ja jatkanut tätä, sitä seuraavalla kerralla taas taukojen ajan tarjonnut kyljelleen menemistä. Heh, ehkä kohta se jättäisi uudet temppunsa rauhaan ja vaikka rauhoittuisi tauoiksi?
26. marraskuuta 2017
Lunta ♥
Tänään aamulla herätessä ulkona oli ihana yllätys lumesta pitävälle. Ja sitä tulee vain lisää! Toivon, että nämä lumet nyt säilyisivät edes hetken, niin paljon valoisampaa ja mukavempaa kun ei tarvitse miettiä tassujen kuraisuutta. Viima rakastaa lunta yli kaiken, tänään aamulla oli niin iloinen päästessään ulos hepuloimaan! En kestä kuin onnellisen näköinen koira se oli saadessaan juosta vapaana lumihangessa, itse kävellessä perässä lumi kenkien alla narskuen. Mahtavaa ♥
Lähiaikoina on joutunut muistuttelemaan astetta enemmän ohituksista tuon koiran kanssa. En tiedä mistä on tullut mutta kun niille kavereille pitäisi päästä vähän pörhentelemään! Murahtelua kuuluu aivan liikaa ohituksissa, en tiedä olisiko yksi osasyy juoksuisen ajokoiran kanssa kävely. Kun pitää keskittyä siihen, että saa ajokoiran pidettyä tiukasti hihnassa, niin Viima tuppaa vaan tulemaan siinä hihnan päässä perässä. Selkeästi saanut kulkea liian rajoittamattomasti ohituksissa, nyt olen taas ottanut namiohitukset käyttöön ja toivottavasti ei kerkeä tulla tavaksi. Kakan maisteluakin on taas alkanut esiintymään, Viima pliis ei. Kaivoin kuonokopan kaapista ja toivon, ettei sitä tarvitsisi taas alkaa käyttämään. Pöh, tuhma koira. Ja Siru on kanssa. Pirulainen tuhosi Viiman paracordpannan. Ei kai auta kuin kehitellä uutta, tai sitten jo ihan just olevasta Messarista saattaisi tarttua jotain mukaan... En malta odottaa, kohta pääsee jo nauttimaan Messarin tunnelmasta ja shoppailemaan, ostoslista on jo valmiina!
Viima on saanut aksatreenien ohessa ja ruoan yhteydessä opetella pitkästä aikaa uusia temppuja! Alkusyksystä opetin sen pitämään tussia suussaan ja "piirtämään", nyt oli vuorossa kuonon maahan painaminen ja kyljelleen kääntyminen. En kestä kuinka nopeasti se oppiikaan! Ja tarjoaa kun kokee että käynnissä oleva tehtävä käy tylsäksi... Sain siskolta terveisiä tokotreeneistä, Viima oli paikkamakuun ajan painanut kuonon maahan, nostanut ylös ja jatkanut tätä, sitä seuraavalla kerralla taas taukojen ajan tarjonnut kyljelleen menemistä. Heh, ehkä kohta se jättäisi uudet temppunsa rauhaan ja vaikka rauhoittuisi tauoiksi?
Viima on saanut aksatreenien ohessa ja ruoan yhteydessä opetella pitkästä aikaa uusia temppuja! Alkusyksystä opetin sen pitämään tussia suussaan ja "piirtämään", nyt oli vuorossa kuonon maahan painaminen ja kyljelleen kääntyminen. En kestä kuinka nopeasti se oppiikaan! Ja tarjoaa kun kokee että käynnissä oleva tehtävä käy tylsäksi... Sain siskolta terveisiä tokotreeneistä, Viima oli paikkamakuun ajan painanut kuonon maahan, nostanut ylös ja jatkanut tätä, sitä seuraavalla kerralla taas taukojen ajan tarjonnut kyljelleen menemistä. Heh, ehkä kohta se jättäisi uudet temppunsa rauhaan ja vaikka rauhoittuisi tauoiksi?
18. marraskuuta 2017
Hierojalla
Pitkästä aikaa Viima pääsi hierojalle! Tuli kyllä tarpeeseen, sen verta löytyi jumeja tuosta koirasta. Niin sanotut pomppulihakset oli jumissa, yleinen jumi aksakoirilla. Selästä löytyi kipupiste ja jumia viimeisen kylkiluun jälkeen, tämän hieromisessa kesti todella pitkään ja kipeä oli. Ihme ettei arjessa ole näkynyt, tämäkin yleinen aksa- ja tokokoirilla. Myös niska oli jumissa oikealta puolelta tokon toispuoleisuuden takia, vaikka kuin ollaan yritetty venytellä ja tehdä temppuja jne tasapuolisesti. Onneksi saatiin kaikki jumit auottua.
Hierottavana Viima oli tällä kertaa aivan kauhea. Kerjäsi namia kun erehdyin sen alkuun sen avulla patjalle houkuttelemaan. Jumien aukominen sattui eikä ollut miellyttävää, halusi tilanteesta pois mikä ei yhtään tilannetta auttanut. Paikoillaan oleminen oli vaikeaa ja hirveästi olisi pitänyt päästä hierojan kasvoja nuolemaan... Mutta on se mukava koira sen suhteen, että vaikka välillä tekikin kipeää eikä niin mukavaa ollut, ei mitään murinoita tai mitään ja hieroja oli vielä hieronnankin jälkeen kiva tyyppi ♥
Hierottavana Viima oli tällä kertaa aivan kauhea. Kerjäsi namia kun erehdyin sen alkuun sen avulla patjalle houkuttelemaan. Jumien aukominen sattui eikä ollut miellyttävää, halusi tilanteesta pois mikä ei yhtään tilannetta auttanut. Paikoillaan oleminen oli vaikeaa ja hirveästi olisi pitänyt päästä hierojan kasvoja nuolemaan... Mutta on se mukava koira sen suhteen, että vaikka välillä tekikin kipeää eikä niin mukavaa ollut, ei mitään murinoita tai mitään ja hieroja oli vielä hieronnankin jälkeen kiva tyyppi ♥
12. marraskuuta 2017
Suunnitelmia ja tavoitteita - Agility
Uuden treeniryhmän myötä piti vastata pieneen alkukyselyyn. Pitkitin ja pitkitin vastaamista kunnes se oli pakko toteuttaa. Meidän tavoitteita vain oli niin hankala yrittää kertoa! Agilityssä omat ajatukset on vaihdelleet niin rajusti meidän historian aikana, välillä on vain tehnyt mieli lopettaa koko harrastus, välillä ollaan edistytty vauhdilla ja olen kaavaillut vaikka mitä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Haluan kisaamaan, mutta en sitten meidän etenemisestä niin tiedä. Tottakai tahdon edetä ja toivoisin, että vielä joku päivä me juostaan Viiman kanssa kolmosissa. Eikä se haamuvalioituminenkaan paha olisi...
Tällä hetkellä tilanne on se, että suurin osa esteistä on periaatteessa lähes kisavalmiita. Keinu, kepit ja A on vielä vaiheessa, mutta kepit onnistuu jo osana rataa. Kepeille tarvitaan nyt paljon varmuutta, uusia kulmia sekä erityisen paljon omaa liikehäiriötä. Kepit ei siedä yhtään vielä omaa liikkumista, pitää mennä lähellä vieressä, muuten jää välejä välistä. Näitä siis tehotreeniin, keppien perusidea on kuitenkin jo hallussa, mutta jos oma liikkuminen ei onnistu, rajoittaa se radalla aika paljon.
Aalle aloitin juoksariprojektin boxilla. Tätä ollaan tehty hirveän vähän, itse en osaa edetä mitenkään tässä :D Viima juoksee todella nätisti kontaktialueeseen osuen varmaankin mellkein yli 90% suorituksista. Varmaan lähdetään varmistamaan osumia jotenkin alas, mutta periaatteessa A menee jo osana rataa. Tätä työstetään nyt treeneissä, tarvitaan vauhtia ja tarkkuutta! Boxitekniikka kuitenkin on hallussa, sen kanssahan voi treenata kotioloissakin.
Keinun aloitin itsenäisesti bang gamella. Keinun toisen pään alle laitoin siivekkeet, ja aloin naksuttelemaan tarjoamalla osumista keinulle. Alkuun pamaus ja liike jännitti paljon, nyt ne ei enää häiritse. Viima tajusi idean todella kivasti, ja olenkin nyt enää pitänyt kädellä keinun toista päätä koko ajan vähemmän ylhäällä. Tavoitteena olisi saada keinulle kivat ja varmat 2on/2offit, joita Viima lähti itse todella kivasti keinulle tarjoamaan. Keinuprojektista olen nyt hirveän innoissani, päästiin treenaamaan taas pientä tekniikkaa ja tapa on itselleni selkeä ja helppo treenata myös omatoimisesti! Ollaan edetty nyt siihen, että luodaan varmuutta vaikka keinu liikkuisikin, pamaus ei enää ole paha. Eiköhän ensi vuoden puolella jo päästä tätä liittämään kokonaisena ratoihin!
Erikoisesteitä ollaan nyt kanssa treenattu, renkaasta tuli Viimalle todella kiva alkusyksyn rengassulkeisten myötä. Todella harvoin menee enää alta tai sivuilta, nyt tähänkin se oma liikehäiriö yms mukaan. Muurissa ei ole ongelmia, tosin korkeutta pitää nostaa, pituudessa samoin pituutta. Pussia treenattiin kerran erityisesti ja Viima lähti itse juoksemaan hirmuisella vauhdilla läpi! Oletin että joudutaan tekemään hirveästi hommia pussin kanssa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että siitä tulikin kiva este. Pitää käydä joku päivä hallilla kokeilemassa jäikö suoritustapa päähän! ;)
Vauhti ja vire on lähiaikoina parantuneet ihan hirveästi, en tiedä edes mistä mutta jotenkin kuitenkin. En valita, treeneissä on saanut juosta ihan kunnolla! Enää pitäisi saada omaan päähän taottua että tuo koira oikeesti osaa, tällä hetkellä en luota osaamiseen ja olen esimerkiksi takaakierroissa koko ajan tiellä ja muutenkin. Irtoamista päästään kanssa nyt tehotreenaamaan kun vauhti alkaa olla kunnossa, mahtavaa ♥ Motivaatio on korkealla, innolla odotan että päästään menemään kokonaisia ratoja, uusi ryhmä oli huomattava parannus meidän aksalle! Ollaan edistytty hirveästi ja motivaatio on paljon korkeammalla, oikeastaan meidän olisi pitänyt vaihtaa ryhmää jo paljon aikaisemmin. Olisikohan ensimmäiset startit ensi vuodelle semmoinen todellinen tavoite?
Mittauskin on tiedossa jossain vaiheessa, saa nähdä mihin kokoluokkaan sitä ollaan menossa. Itse kovasti haluaisin saada Viiman pikkumakseihin, en halua rikkoa koiraa sitä 10cm korkeammilla esteillä. Mieluummin jäätäisi vaikka rajatapaukseksi kuin makseihin, liikaa vauhtia ja korkeutta meille. En oikeasti tiedä, mitä teen jos me joudutaan makseihin, tällä hetkellä motivaatio on niin korkealla. Eikä agilityn ole tarkoitus olla mitään korkeushyppykisoja, onneksi rimakorkeuksia laskettiin edes se vähä, mitä nyt. Ehkä me mennään mittauksiin jo tämän vuoden puolella, toinen vaihtoehto olisi sitten keväämmällä. Toivottavasti löytyisi läheltä joku tilaisuus!
Tällä hetkellä tilanne on se, että suurin osa esteistä on periaatteessa lähes kisavalmiita. Keinu, kepit ja A on vielä vaiheessa, mutta kepit onnistuu jo osana rataa. Kepeille tarvitaan nyt paljon varmuutta, uusia kulmia sekä erityisen paljon omaa liikehäiriötä. Kepit ei siedä yhtään vielä omaa liikkumista, pitää mennä lähellä vieressä, muuten jää välejä välistä. Näitä siis tehotreeniin, keppien perusidea on kuitenkin jo hallussa, mutta jos oma liikkuminen ei onnistu, rajoittaa se radalla aika paljon.
Kepit heinäkuussa.
Keinun aloitin itsenäisesti bang gamella. Keinun toisen pään alle laitoin siivekkeet, ja aloin naksuttelemaan tarjoamalla osumista keinulle. Alkuun pamaus ja liike jännitti paljon, nyt ne ei enää häiritse. Viima tajusi idean todella kivasti, ja olenkin nyt enää pitänyt kädellä keinun toista päätä koko ajan vähemmän ylhäällä. Tavoitteena olisi saada keinulle kivat ja varmat 2on/2offit, joita Viima lähti itse todella kivasti keinulle tarjoamaan. Keinuprojektista olen nyt hirveän innoissani, päästiin treenaamaan taas pientä tekniikkaa ja tapa on itselleni selkeä ja helppo treenata myös omatoimisesti! Ollaan edetty nyt siihen, että luodaan varmuutta vaikka keinu liikkuisikin, pamaus ei enää ole paha. Eiköhän ensi vuoden puolella jo päästä tätä liittämään kokonaisena ratoihin!
Elokuussa rataa, mukana pituus
Erikoisesteitä ollaan nyt kanssa treenattu, renkaasta tuli Viimalle todella kiva alkusyksyn rengassulkeisten myötä. Todella harvoin menee enää alta tai sivuilta, nyt tähänkin se oma liikehäiriö yms mukaan. Muurissa ei ole ongelmia, tosin korkeutta pitää nostaa, pituudessa samoin pituutta. Pussia treenattiin kerran erityisesti ja Viima lähti itse juoksemaan hirmuisella vauhdilla läpi! Oletin että joudutaan tekemään hirveästi hommia pussin kanssa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että siitä tulikin kiva este. Pitää käydä joku päivä hallilla kokeilemassa jäikö suoritustapa päähän! ;)
Vauhti ja vire on lähiaikoina parantuneet ihan hirveästi, en tiedä edes mistä mutta jotenkin kuitenkin. En valita, treeneissä on saanut juosta ihan kunnolla! Enää pitäisi saada omaan päähän taottua että tuo koira oikeesti osaa, tällä hetkellä en luota osaamiseen ja olen esimerkiksi takaakierroissa koko ajan tiellä ja muutenkin. Irtoamista päästään kanssa nyt tehotreenaamaan kun vauhti alkaa olla kunnossa, mahtavaa ♥ Motivaatio on korkealla, innolla odotan että päästään menemään kokonaisia ratoja, uusi ryhmä oli huomattava parannus meidän aksalle! Ollaan edistytty hirveästi ja motivaatio on paljon korkeammalla, oikeastaan meidän olisi pitänyt vaihtaa ryhmää jo paljon aikaisemmin. Olisikohan ensimmäiset startit ensi vuodelle semmoinen todellinen tavoite?
A ja puomi osana rataa meidän kolmansissa epiksissä
7. marraskuuta 2017
Aurinko ja luonnonpelto
Kerrankin sain edes vähän onnistuneita liikekuvia aikaan ja talletettua Viiman salaisen pystykorvaisuuden! Kuvat napsin juuri päivän vai kaksi ennen ensilumia, meidän iki-ihanalla lähipellolla. Ihana oli päästä tänne kävelemään, on maalla lenkkeily vain niin paljon kaupunkilenkkeilyä mukavampaa. Viima oli tyytyväinen kun pääsi juoksemaan, vielä kun saisi itselleen seuraa niin ei tarvitsisi itsekseen riehua. Lähiaikoina ei nimittäin olla päästy leikkimään juuri kenenkään kanssa ja hihnassa olevasta ajokoirasta ei ole tarpeeksi riemua täynnä energiaa olevalle paimenkoiralle. Näinä hetkinä niin paljon tekisi mieli hankkia Viimalle kaveri, toinen paimen tähän talouteen. Etenkin, kun itseäni kiinnostavilla kasvattajilla on tulossa aivan liian monta aivan liian ihanaa yhdistelmää. Voi ei, yritän taas saada pentuhaaveilun pysäytettyä, vaikka tekisi vain mieli haaveilla ja toteuttaa nämä haaveet... Olisipa mahdollisuus!
2. marraskuuta 2017
Hirmusen hyvä hylly
Tiistaina käytiin mölliradalla kotihallissa. Radalla oli putkien ja hyppyjen lisäksi myös puomi ja A, ohjauksiltaan helppo ykkösluokkaa muistuttava rata. Viima teki hirveän mukavalla fiiliksellä, vaikka vauhtia olisikin saanut olla vähän enempi. Puomi ja A oli super! Itse jännitin vain ennen rataantutustumista, sen jälkeen oli aika hyvä ja luottavainen tunnelma. Hyvä kisakokemus siis! Lopputuloksena saatiin hylky, koska puomi nyt vain oli niin ihana enkä itse kutsunut koiraa tarpeeksi tiukasti lähelle kolmosesteen jälkeen, jolloin Viima kävi puomilla pyörähtämässä. Muuten mentiin nollaratana! Hirveen tyytyväinen ♥ Ehkä mekin päästään joskus kisaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)