Syksy ♥

Kirpeä syysilma, viileä tuuli poskilla, hämärtyvät illat. Putoilevat lehdet ja värikäs metsä, auringonsäteet puiden lomitse. Ei ole liian kuuma, ei liian kylmä. Lätäköt maassa, jalkoihin saa laittaa kumisaappaat. Syksy ♥ Jotenkin se tuli tänä vuonna todella nopeasti, lehdet kellastuivat ja tippuivat hirveän nopeasti. Nyt on jo ensilumet sataneet ja aurinkoinen, värikäs alkusyksy olisi kai virallisesti ohi. Meilläpäin on tällä hetkellä maassa muutama lumihiutale, missään maa ei ole oikeastaan peittynyt. Sinällään odotan innolla, että tännekin saadaan kunnolla lunta, koska lumi nyt vaan on ♥ Tosin kovia pakkasia missä ei tarkene mitenkään en odota innolla, enkä myöskään ainaista lunta-räntää-eikun vettä pallottelua tässä loppusyksystä, alkutalvesta. Viima odottaa varmasti jo innolla lumen oikeaa tulemista, pääsee taas kierimään. Ehkä tänä vuonna tulee niin paljon lunta, että siellä pääsee pienet lumesta hullaantuvat koiralapset riehumaan ja möyrimään?

Loppu hiljaisuudelle

Hups.

Piti kirjoittaa aktiivisesti. Pitää blogi nyt voimissaan, kun kerrankin olen onnistunut jo sen kasvattamaan, jo yli puolivuotiaaksi. Mutta silloin en kirjoita, kun ei tunnu siltä. Yritin kyllä monta kertaa, ei vain lähtenyt. Ahdisti. Harkitsin vakavasti, monta kertaa, että tulen kirjoittamaan tänne tämän blogin viimeiset sanat. Ei vain tuntunut hyvältä, en saanut aikaiseksi haluamani tasoista tekstiä, valokuvaaminen tökki, ehkä oli jotain stressiä kaikista hommista, vaikkei mikään erityisen kiire ollutkaan.

Samaan aikaan tahdoin kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Pitää blogia, julkaista tänne meidän elämää. Olen aina himoinnut blogin pitämistä, jotenkin tuntuu turhalta valokuvata ilman blogia. Ilman paikkaa, jonne tunkea kaikki valokuvaamani. Tykkään kirjoittamisesta, mutta en osaa kirjoittaa, ilman että sillä on joku tarkoitus. Kaikelle pitää aina olla joku järki, miksi pitää tehdä. Mutta kun ei lähtenyt. Nyt kuitenkin, ajatusten päästyä nollautumaan syysloman alkaessa, mielen ja ruumiin päästessä rentoutumaan ilman, että joka päivä pitää keskittyä täysillä, mennä, opiskella, toimia, sain viimein istuuduttua näppäimistön ääreen. Ote on jotenkin keventynyt, ei tuntunut niin vaikealta. Joten me jatketaan, eikä luovuteta heti kun tuntuu, ettei ehkä jaksa. On helpompi jatkaa vaikean kohdan yli, kuin luoda kaikki uudestaan. Tiedän kuitenkin, etten voisi nyt jatkaa ilman blogia, se on kuitenkin liian tärkeä harrastus, jotta voisin sen näin vain hylätä.

Pieni kirjoitustauko tuntui ikuisuudelta, vaikka kukaan ei luultavasti edes huomannut mitään. Eihän tässä ollut kuin kaksi viikkoa kirjoittamatta, jotenkin se tuntui hirveän pitkältä ajalta. Halusin kuitenkin kirjoittaa nämä ylös, vaikka oikeastihan tätä ei voi edes kutsua tauoksi, tai miksikään muuksi vastaavaksi. Fiilis kuitenkin on jatkunut jo pidempään, kuin tauon viimeisimmästä kirjoituksesta. Mutta, me jatketaan, vaikka varmaan hidastankin vähän tahtia, että kerkeän panostaa. Ehkä edeltänyt fiilis johtui juuri siitä, halusin pitää postaustahdin samana kuin kesällä, mutta lopputulos oli ahdistus siitä, että tekstien taso ei vastannut odotuksiani mutta silti piti julkaista jotain. Jatketaan siis yrittäen saada aikaan laadukkaampaa tekstiä kuin pelkät treenipostaukset ja ehkä joku kuva välissä, ja hidastetaan tahtia. 

Kuvat on otettu meidän lähikentältä, parin sadan metrin päässä uudesta talosta. Toinen kenttä löytyy toiseen suuntaan vähän vajaa puoli kilometriä, hallille on kolme kilometriä ja julkisilla pääsee kauemmaksi. Aivan mahtava fiilis, kun pääsee näin helposti kaikkialle. Vaikka kyllähän aikaisemmassa asuinpaikassa pääsi vanhempien kyydillä, ei nyt ihan hetken mielijohteesta voinut ikinä lähteä. Nostaa treenimotivaatiota kummasti kun voi itse liikkua treenaamaan itselle sopivaan aikaan. En kestä ♥

OnniDog - Sunnuntai

Vielä sunnuntainakin sää oli ankean harmaa, mutta hullut sitkeät koiraihmiset jatkoivat harrastamista OnniDogissa. Sunnuntaina oli lisäksi myös pentunäyttely minkä takia paikka oli melko täynnä aikaisempiin päiviin nähden. Aloitettiin taas aamu rallytunnilla, tänään vuorossa oli houkutuksen treenaaminen sekä jotain vapaavalintaista. Harjoiteltiin luopumista ensin seuruuttamalla koiraa ympäri namilautasen, sen jälkeen pyöräyttämällä koira itsenäisesti sen ympäri. Viima suoriutui tehtävästä kunnialla, ajattelin tämän olevan sille hankalempaa! Vähän piti ahdistua kun ei saanut ottaa mutta piti mennä lähelle, yllättävän vähän kuitenkin. Ajattelin että Viima olisi luikkinut aitojen reunoja pitkin mahdollisimman kaukana ja menettänyt toimintakykynsä, sitä se on välillä kotona tehnyt :D Elli kertoi myös aika kattavasti miten lähteä etenemään houkutuksessa ja mitä houkutuksen onnistuminen vaatii.

Tunnin lopulla saatiin valita joku ongelmallinen liike, yllättäen tullut kysymys sai omat aivot jähmettymään mutta päädyin lopulta spiraaliin vasemmalle, spiraalin tekeminen kun on kotioloissa ilman tötsiä vähän hankalaa. Muistuteltiin mieleen lauantailta takapäänkäyttöä mutta muuten ei normaalivauhdissa ollut erityisemmin ongelmaa, sitten piti tehdä juosten. Joo, Viimahan ei ole tehnyt edes käännöksiä juosten + sen seuruun laatu tippuu huomattavasti juostessa. Treenailtiin sitten tätä ja saatiin hyvät vinkit miten jatkaa, saatiin kyllä jo yllättävän onnistuneitakin spiraaleja juosten! Pitää kasata enemmän motivaatiota juosten seuruuseen sekä harjoitella kääntymisiä. Itselle myös "kotiläksyksi" käydä katsomassa yhdet tai useammat rallykisat. Tämä suoriutuukin talkoilulla oman seuran syksyn rallykisoissa!

Rallyn jälkeen kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä pallopaimennusta! Tämä oli ihan mahtavaa, Viima syttyi ihan täysillä ja tykkäsi lajista! Aloitettiin ihan alkeista että saatiin koira tökkimään palloa, ja edettiin sitten siihen, että koira kiertää pallon taakse ja tuo sen ohjaajalle. Viima olisi alkuun paljon mieluummin raapinut palloa ja kokeilikin tassukosketusta ahkerasti, onneksi saatiin se kuonotökkäys poimittua sieltä käytöksestä! Koulutuksesta tuli kyllä oman top- listan ykkönen, kouluttajat olivat ihania ja laji oli hirmu hauskaa! Pakko päästä jatkamaan hupilajina tätä kotona! Saatiin kouluttaja Suvi Salmelta kattavat vinkit miten edetä ja hänen käyntikorttinsa, sanoi Viimaa luonnonlahjakkuudeksi. Pieni rankkasadekuuro kesken pallopaimennuksen ei edes latistanut omaa mielialaani, Viima oli vain niin super ♥ Ostoslistalle menee sopivankokoinen jumppapallo ja olen jo kerennyt suunnitella vähän kaikennäköistä mitä tullaan treenaamaan.. Miten niin innostuin? :D

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 10. 09ta 2017 klo 8.40 PDT

Viimeisenä koulutuksena meillä oli Nose Work. Sisätilalaji kelpasi vallan hyvin ulkona vietettyjen sateisten tuntien jälkeen, ja saatiin kaivettua Viimastakin vielä energiaa vaikka alkoikin jo väsy painamaan. Otettiin laatikkoetsintää kaksi kertaa, ensin niin että tiesin piilon paikan ja toinen sokkona. Viima työskenteli hirveän kivasti ja käytti nenäänsä todella hyvin! Sokossakin sain luettua Viiman eleitä kivasti ja saatiin kerrasta oikein. Kokeiltiin vielä näiden lisäksi piilottaa pöydän osaan muutamaan eri paikkaan, ja vaikka olikin ihan uusi juttu Viimalle, meni se silti todella hyvin! Vähän alkuun oli pientä epäröintiä muttei se jatkunut pitkään. Nose Workissa tauot Viima makoili selällään tassut kohti taivasta, ei ollut enää rauhoittumisongelmia.. Lopetettiin Nose Work'kin vähän aikaisemmin kun koirat ei olisi enää jaksanut.

Tapahtuman meidän osalta päätti jättitehtävärata, rally-tokon möllikisat jätettiin suosiolla välistä. Ei ihan vielä oltaisi oltu valmiita, varsinkaan kun Viima oli vielä melko väsy pitkän viikonlopun jäljiltä. Tapahtumarataa odotellessa käytin ajan jutellen muiden kanssa, oli kiva tavata teitä ! Aurinkokin pilkahti hetkeksi. Tehtävärata me suoritettiin varsin onnistuneesti ilman erityisiä ongelmakohtia, rata sisälsi muunmuassa korokkeelle menemisen, putken, pallokujahoukutuksen sekä tassutargetin. Jokainen osallistuja sai kiitospussukan, Viima rakastui täältä löytyneeseen karvaiseen naruleluun. Haikein mielin jatkettiin tästä matkaa kohti kotia, pakko päästä ensi vuonna uudestaan! Kokonaisuudessaan OnniDog oli ihan valtavan ihana kokemus; viikonloppu täynnä koiraharrastuksia, koiraihmisiä, luentoja ja kaikkea mahdollista, mikä olisikaan parempaa? Ennakkoilmoittautuminen vuodelle 2018 taitaa lähteä tässä lähiaikoina, paikan päällä en vielä saanut aikaiseksi.

Kiitos OnniDog, kiitos kaikki kouluttajat, kiitos kaikki tapahtumassa mukana olleet ♥ Ensi vuonna nähdään!

Nose Work 6

Viimeinen Nose Workin kurssikerta oli eilen! Aika meni kyllä hirveän nopeasti. Treeneissä otettiin hajutestimäinen tilanne, eli ratana oikeilla mitoilla sokko, laatikoilla, haju tunnin vanha. Lisäksi loppuun sisätilasokko.

- Viima tarjosi lähes jokaiselle tassukosketuksia, istumisia, maahanmenoja.. Ei selkeästi ymmärtänyt mitä haettiin tehtävänannossa. Juttu oli selkeästi ikäänkuin uusi, ihmettelin suuresti. Otettiin kolme kertaa laatikkoetsintä, millään kerralla ei löytänyt kuin arvaamalla jokaisen laatikon kohdalla.

- Hajutyöskentely oli huolimatonta, Viima ei haistellut tarkkaan jokaista kuten ennen on tehnyt. Veti hirveän nopeasti vaan kaikki suoraan läpi. Todella epätyypillistä tähän mennessä tehtyihin treeneihin nähden.

- Ei ilmaissut ollenkaan, jouduin tekemään täysin alkeiden mukaan. Ei minkäännäköistä tarjoamista sinne päinkään.

- Sisätilasokossa, joka oli lähes tyhjässä huoneessa (kaikki tavarat reunoilla), jäi kummastelemaan eikä tajunnut mitä ollaan tekemässä alkuun. Neuvottuani haistelemaan kuitenkin lähti etsimään ihan hyvin, työskentely oli vieläkin vähän huolimatonta mutta jo parempaa.

+ Sisätilasokossa löysi hajun hyvin ja hyvä ilmaisu hajulle. Tiukka istuminen syvän haistamisen jälkeen, super ♥

Vähän jäi huono fiilis, vaikka pitäisi ajatella miten hyvin sisätilasokko ja ilmaisu siellä meni. Kuitenkin mietittiin yhdessä kouluttajan kanssa mistä olisi Viiman käytös voinut johtua, kunnes tajusin, ettei me olla edes tehty laatikkoetsintää pitkään aikaan. Siitä se varmaankin johtui, joten nyt ostoslistalle laatikot että voidaan sitäkin treenata kotona. Vaikka periaatteessa Viima osaa laatikkoetsinnän, ilmaisun puuttumisen olisi ymmärtänyt paremmin. Ajateltiin kuitenkin, että Viima on voinut nostaa mielessään istumisen tärkeämmäksi tehtäväksi -> tarjoaa sitä ja muita toimintoja kaikille laatikoille saadakseen palkan.

Palataan nyt laatikkoetsinnässä takaisin alkeisiin ja lähdetään rakentamaan vahvempia pohjia toivotulle käytökselle. Ehkä tää tästä! Kokonaisuudessaan kurssi oli kuitenkin ihan mahtava ja opettava, saatiin hyvin vinkit miten jatkaa kotona ja varmasti tulee lajia edes satunnaisesti tehtyä. Hajutestikin olisi vuodenvaihteessa meidän kotihallissa missä kurssi pidettiin, saa nähdä saanko laatikkoetsinnät siihen mennessä kuntoon!

Omatoimiset aksat

Kahtena päivänä on nyt tullut käytyä aksailemassa omatoimisesti. Ihanaa kun hallille voi vaan kävellä hetken mielijohteesta! Aloitin nyt Viiman juoksariprojektin aata varten boxitekniikalla, sitä tehtiin molemmilla kerroilla. Viima hoksasi idean hyvin ja vauhtiakin oli ihan yllättävän paljon! En kestä, hirveä treeni-inspis kun on jotain missä edistyminen oikeasti näkyy! Innolla odotan, että päästään etenemään a-esteelle tämän projektin kanssa.

Aan lisäksi ollaan otettu pienesti hyppytekniikkaa, putki-irtoamisia, puomia sekä takaakiertoja. Vähän kaikennäköistä! Hyppytekniikassa haettiin parempaa vinojen esteiden hahmottamiskykyä, oikeasti hyödyllinen harjoitus. Viima olisi mieluummin vetänyt helpomman kautta esteiden ohi, mutta kyllä se hyppäämäänkin saatiin! Tähän pitää paneutua joskus huolella ajan kanssa, uskoisin, että varmasti löytyy hyppytekniikasta hiottavaa jos sitä aletaan tarkastelemaan.

Vaikka me treenattiinkin vähän kaikkea hömppää ja aan boxialkua, ennenkaikkea ollaan otettu rauhoittumisia ja vireen nostamisia, PALJON. Kaikkein tärkeimpänä. Treeneistä radat palkkasin lähes poikkeuksetta lelupalkalla, aalla toistoja vaativassa tehtävässä namilla. Kierroksia sain oikeasti nostettua korkealle! Palkkaamisessa lelulla ei ollut mitään ongelmaa, ainut ongelma tällä hetkellä parhaimpina päivinä sen suhteen on vain minussa. 1. Käytä sitä lelupalkkaa! 2. Heittäydy! Itse pitää oikeasti tehdä töitä, Viiman lelulla palkkaus ei tarkoita, että vähän repii lelua ja heittää sen. Oikeasti pitää olla täysillä mukana, riehua ja olla välittämättä muista. Mutta kyllä me silti ollaan kehitytty tämän suhteen! Viima oikeasti haluaa pienellä sytyttämisellä leikkiä, ja leikkiessään se muuten oikeasti leikkii. Nyt enää minun itseni tulee tehdä enemmän tämän meidän kehittymisen eteen.

Rauhoittumisia otettiin aina tauoilla. Istuin vain hallin lattialla, rentouduin itse, yritin saada Viiman rauhalliseen mielentilaan. Kylkimakuulle ei vielä pysty käydä, mutta lonkalla maatessaan saattoi jo laskea kuonon maahan. Ei ollut mitään ongelmaa. Toisella treenikerralla rataa rakentaessa alkoikin kuitenkin se klassinen huutaminen, meidän ikuisuusongelma. Ei kestä, ei kestä. Odottelin kauempana niin pitkään, että vähän hiljeni. Mutta loppuajasta, otettuamme rauhoittumisia rauhoittumisalustalle, oli Viima ihan hiljaa. Ilmeisesti mielentila hallille tultaessa on niin kiihtynyt, vaikkei se päällepäin näykään. Palkkailin itse kauempana heitellen Viimalle nameja rauhoittumisesta alustalla. Pystyin pitämään jo todella pitkiä taukoja palkkaamisesta, ja Viima edelleen pysyi hiljaa alustalla. Jatkossa siis pitää aktiivisemmin harjoitella alustalle rauhoittumista, kun se selkeästi auttaa Viimaa pysymään rauhallisena. Ennen rataantutustumista en vain heitä lämppälenkiltä tullutta Viimaa kiinni tolppaan ja jätä sitä itsekseen, vaan ensin rauhoitutaan alustalle, sitten rauhallisessa mielentilassa voi jäädä odottamaan. Huutaminen rataantutustumisissa, radanpuruissa yms. kuitenkin on niin rasittavaa, etten sitä käytöstä haluaisi vahvistaa. Hiljaisena odottava koira olisi unelma. Jatketaan siis näin, aikaisemmin ei ole tullut mieleenkään, että huutaminen voisi johtua ylivireestä ja tilanteen rauhattomuudesta. Saa nähdä veikkasinko oikein, se varmaan selviää kun lähdetään näillä jatkamaan!

Kokonaisuudessaan nämä oli aivan loistavat treenit. Herätti ajattelemaan uusia ajatuksia, jäi aivan sairaan loistava fiilis eikä voisi sanoa menneen huonosti. Vaikka viimeeksi motivaatio olikin treenien jälkeen nollissa ja muutenkin meidän aksaura on ollut ailahtelevainen, aina me ollaan löydetty se motivaatio takaisin ja jatketaan meidän edistymistä. Rakastan tätä koiraa yli kaiken, ja se, miten paljon se on oikeasti opettanut mulle ❤