Nose Work 4 & 5

Nose Work 19.9.

Ilmaisun opettelu aloitettu! Jännää, hirmuisen nopeasti ollaan kehitytty tässä lajissa. Viimeksi treeneissä aloitettiin sisätilaetsintäsokolla. Viima lähti töihin hirveällä vauhdilla mutta silti tarkasti. Kiersi pari esinettä kunnes selkeästi pysähtyi haistelemaan tarkemmin yhtä tuolia. Sieltä se löytyikin! Ei otettu enempää, vaan siirryttiin ilmaisun alkeisiin. Valitsin Viimalle ilmaisuksi istumisen, se on melko luonteva sille. Lähdettiin opettamaan ilmaisua helpolla piilolla, lähetin Viiman hajulle ja sen haistaessa hajua käskytin istumaan, NOPEASTI. Tälle vaan toistoja ja toistoja. Yritettiin lopuksi tarjoaisiko Viima itse jo istumista, mutta ei vielä tarjonnut. Sen sijaan olisi mieluummin raapinut ja syönyt huopatassun. Pöljä :D Pitää jatkossa katsoa tarkasti ettei pääse maistelemaan tai raapimaan hajuja ja laittaa haju sellaiseen paikkaa ettei sitä saa koira otettua.

Nyt jatketaan ilmaisun vahvistamisella kotona. Aina välillä testaa, tarjoaisiko ilman käskyä. Ja pitää lisäksi muistaa edelleen vahvistaa tarkasta haistelusta, ettei istumisesta tule tärkeämpää koiralle. Ensin palkka ilmaisusta, toisella haistamisella hajulle. Mielenkiintoista!

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 26. 09ta 2017 klo 9.14 PDT

Nose Work 26.9.

Viikon aikana treenailtiin ainakin kaksi vaiko kolmekin kertaa ilmaisua kotona. Toistoja, toistoja, mutta kyllä se alkaa oppimaan! Hirveästi olisi halunnut syödä huopatassun jos piilo jäi Viiman saataville. Kuitenkin viimeisissä treeneissä ilmaisuihin alkoi tulla nopeutta ja pienesti jo tarjosi itsekin. Super ♥

Tänään treeneissä sitten aloitettiin laatikkoetsinnällä. Laatikoita oli varmaan 12 sekaisin lattialla, itse en tiennyt missä haju sijaitsee. Viima ei tarjonnut itse ilmaisua, ajattelin vain ettei se vielä osaa sitä. Myöhemmillä kierroksilla tosin tajusin, että eihän se ole vielä laatikoilla ilmaissut kertaakaan! Joten eihän ilmaisua olisi voinut olettaakaan vielä, olinpas itse ajattelematon. Viima kuitenkin meni todella kivasti ja vahvistettiin sitten ilmaisua laatikoille, ja kyllä selkeästi jotain siellä päässä raksutti.

Seuraavilla kierroksilla tehtiin sisätilaetsintäsokkoa. Viima löysi todella mahtavasti, en kestä sen nenänkäyttöä! Sen kuulee hiljaisessa huoneessa ihan selkeästi, toinen on niin keskittynyt tekemään töitä! Kuitenkin, Viima tarjosi itse pienen mietintähetken jälkeen samantein ilmaisua. En itse joutunut käskysanaa sille sanomaan, mahtavaa! Selkeästi tuttu juttu ja mikä vauhti sillä oli! Otettiin kahdella eri paikalla, molemmat hyvin matalia. Toisessa paikassa ilmaisu tuli jo hyvin selkeästi muistista, ajatuksella mä osaan tän. Ja vaikka haju oli ihan maanrajassa ja Viima makuuasennossa nuuhki missä haju on, ilmaisi se silti istumalla!

Otettiin neljäs kierros kokonaan eri huoneessa, täysin uudessa. Täällä haju oli ollut vanhentumassa reilu puolisen tuntia, mikä tuli uutena asiana huoneen vaihdon lisäksi. Häiriönä oli kasa dobopalloja ympäri huonetta, hetken kerkesin jo pelätä ettei nose workista tulisi mitään ja Viima lähtisi palloille kiipeilemään, mutta ei kuitenkaan! Selkeästi erotti että nyt ei olla doboilemassa, vaikka vähän palloja katselikin. Hajulla se tarkensi paikkaa todella pitkään, mikä ei ole sille ollut kovin tyypillistä. Yleensä Viima hajun napattuaan todella nopeasti tarkentaa sen tarkan sijainnin, nyt sillä kestikin vähän pidempään. Ilmaisu ei ollut yhtä nopea ja Viima alkoi jo vähän väsyä, mutta haju kuitenkin löytyi ja ilmaisukin tuli. Jatkossa siis rohkeasti vanhentamaan hajuja kohti kokeen neljää tuntia!

Agility

Maanantaina kauden viimeiset agilitytreenit. Ehdottomasti meidän koko agihistorian surkeimmat treenit, oikeasti. En edes muista milloin olisi viimeeksi tuntunut, että meni niin huonosti. Viima veti ihan nenä maassa. Jo ennen suoritusvuoroa se vaikutti täysin korvattomalta. Yritin sitä motivoida ja leikittää, nostaa virettä ja sainkin sen nousemaan, mutta heti kun "tehtävä" oli suoritettu, vaipui nenä maahan. Aivan hirveää, ilmeisesti kentällä oli käynyt joku juoksunarttu tms, sillä lähes jokainen koira jäi haistelemaan samoja kohtia. Vauhti uupui ja Viima KÄVELI kaikki esteiden välit, nenä katosi maahan enkä radallakaan saanut sitä oikein motivoitua tekemään mitään. 

Vauhdittomuus, korvattomuus ja jatkuva haisteleminen ja laamailu yhdistettynä irtoamistreeniin = Aivan mahtava lopputulos.. Piirrettiin maahan alue, jolta ei olisi saanut poistua, mutta sain unohtaa tämän aika totaalisesti treenatessa. Oikeastaan nyt jälkikäteen ajateltuna olisi vain pitänyt poistua kentältä ja seurata muiden treenejä. Kuitenkin, hypyt meni vielä ihan hyvin, Viima irtosi mutta itse alkoi vähän turhauttaa kun koira tekee vain siinä sivussa töitä, normaalista poikkeavasti. Ohjaushan tästä kärsii -> Lopputulos vielä entistä katastrofaalisempi. Otettiin sitten lähinnä putkelle irtoamista ja saatiin me jotain kaksi tai kolme sujuvaa putkelle lähetystä jo melkein tavoitematkasta, mutta se rata jäi kyllä uupumaan. Ärsyttää, harmittaa. Olisi ollut kiva treeni normiViiman kanssa, lähiaikoina se on vetänyt niin innolla ja vauhdilla, että olisin halunnut tietää mitä tästä radasta sen kanssa olisi tullut.

Jatkakaamme putkille irtoamistreenejä, samoin häiriöiden lisääminen varmaan tekisi ihan hyvää. Aksamotivaatio tosin tipahti aika pohjalle, ehkä ensi maanantaina löydän innon uudesta treeniryhmästä kauden vaihtumisen myötä. Jännää!

OnniDog - Lauantai

Lauantaiaamu valkeni sumuisena mutta harmittavan kosteana. Himoksella oli kyllä hirveän nättiä, jos säät olisi olleet paremmat olisin ehdottomasti halunnut jäädä kuvailemaan enemmänkin! Aloitettiin aamu Elli Kinnusen rally-tokokoulutuksella. Elli oli kyllä hirmuisen kiva kouluttaja, harmi kun asutaan turhan kaukana että voisi käydä säännöllisesti hänen opissaan! Tämä oli varmaan taas yksi parhaista käymistäni koulutuksista OnniDogissa. Tunnin aiheena oli takapäänkäyttö ja maahanmenot, ja vaikka sinällään aiheet olikin meille tuttuja ja ollaan niitä treenattu, tuli ehdottomasti tarpeeseen! Rallyn säännöt kun on niin erilaiset tokoon verrattuna, niin oli ihan mielenkiintoista kuunnella ja kokeilla. Pieni rallykärpänen saattoi puraista ja ilmoittauduinkin yhdelle rallytunnille vielä sunnuntaiksi. Saa nähdä, tuleeko jatkettua! Harjoiteltiin suoraan maahanmenoja, ilman että takapää menee maahan ensiksi. Tämä tuli Viimalle ehdottomasti tarpeeseen, esimerkiksi jäävienkin maahanmeno on aivan toivottoman hidas ja hyvin selkeästi istumisen kautta menevä. Lähdettiin näitä työstämään samantyylisesti kuin jäävien alkeita, ja sain Viimalle ihan yllättävän kivasti aikaan tunnin aikana! Vielä tarvitaan lisää nopeutta ja varmuutta, sekä avittavaa käsiapua pois. Otettiin lisäksi myös suoraan maahanmenoja ja istumisen kautta maahanmenojen erottelua, tässä ei ollut mitään ongelmaa Vimpulan kanssa!

Takapään käyttöä harjoiteltiin imuttamalla koira pienellä ranneliikkeellä selän taakse. Eli siis, koira perusasentoon seisomaan -> imuttamalla takapää liikkumaan selän taakse. Toistettiin lisäksi oikealla puolella, ja Viima hoksasi jutun todella kivasti! Kokeiltiin myös liittää vasemmalle käännöksiin, ja Viima oli kyllä hieno ♥ Ehdottomasti pitää harjoitella jatkossakin ja aihe oli hyödyllinen myös tokon kannalta. Loppuun otettiin vielä lyhyttä muutaman kyltin rataa mihin sisältyi takapäänkäyttöä vaativia kylttejä sekä maahanmenokylttejä. Takapäänkäyttö onnistui todella kivasti eikä maahanmenoissakaan ollut mitään ongelmia, itse selviydyin myös kylteille sijoittumisesta sekä muista vastaavista yllättävän hyvin! Niin tekisi kyllä mieli jatkaa rally-tokoa paineettomasti kotitreenilajina!

Suoraan rallysta jatkettiin toiselle leikitystunnille, tällä kertaa eri kouluttaja. Viima oli ihan eri fiiliksissä, en hetkeen muista milloin se olisi näin hyvin leikkinyt! Aivan mahtava, riehui ja taisteli kunnon otteella. Otettiin kahden lelun leikkiä ja kouluttajakin kokeili leikittää Viimaa, yllättävän hyvin lähti vieraan mukaan leikkimään. Tosin en edes uskonut, että Viimalla olisi sen suhteen ollut ongelmaa. Kysyin apua siihen, miten Viima lähtee mieluusti itsekseen rallattelemaan lelun kanssa, ja saatiin ohjeeksi jatkaa juuri kahden lelun leikkiä, lisäksi pitää tehdä itsestä mielenkiintoinen. MINUN kanssa tapahtuu hirveän kivaa leikkimistä, ja vaikka itsekseen rallattelukin on kivaa, on ihmisen kanssa leikkiminen vielä kivempaa. Hirveän mukava ja opettava tunti!

Leikityksen jälkeen jätin Viiman siskon luokse mökille ja suuntasin itse eväiden ja muistiinpanovälineiden kanssa luennoille. Istuinkin luentosalissa kaksi luentoa putkeen, ensin Krista Karhun luennon rally-tokosta ja sitten Jirka Vierimaan luennon toiminnallisista vahvisteista. Karhun luento oli mielestäni aivan mahtava, luennolla oli rento ja mukava fiilis eikä meitä osallistujia ollut paljoa. Karhu osasi mielestäni luennoida todella hyvin, ja luento oli mielenkiintoinen ja itselleni hyödyllinen. Rallykärpänen sai vähän ravintoa itselleen, laji vaikuttaa sinällään todella mukavalta! Harmi vain meillä taitaa kohta olla vähän liikaa harrastuksia... :D Luennon sisältöä en ala tänne valitettavasti jakamaan.

Vierimaan luento ei ollut minulle yhtä hyvä, tykkäsin enemmän Karhun luennosta. Toisaalta saattoi vähän vaikuttaa, että oli jo istunut siellä luentosalissa sen kaksi tuntia... Kuitenkin oli se ihan hyödyllinen ja vaikka osa ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin, sain hyviäkin tietoja ja vinkkejä luennolta. Koulutus olisi kuitenkin tukenut tätä hyvin vahvasti enkä edes pystynyt kuuntelemaan luentoa ihan loppuun asti, kun piti jatkaa matkaa tapahtumakentälle taas huonon aikataulutuksen vuoksi. Aihe jäi siis vähän itselleni auki, uskon että jollekin toiselle tämä on ehdottomasti ollut mahtava luento!

Koiraharrastaminen on taitojen, tehtävien, liikkeiden ja rytmien harjoittelua. Yhteisestä tekemisestä nauttiminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista, mutta miten toiminnan ohella myös palkitseminen olisi mahdollisimman toiminnallista ja sosiaalista? Miten pentuaikana opetetuista tarpeettomilta tuntuvista tempuista tehdään palkkioita? Voiko koiralle käyttää koulutuksessa pelkästään toiminnallisia ja kiihdyttäviä palkkioita?
Luento ja sitä seuraavat käytännön harjoitukset tarjoavat työkaluja hauskanpitoon koiran kanssa. Jokaiselle koirakolle löytyy kattava valikoima palkitsemistapoja, joiden avulla tekeminen ja yhteistyö itsessään muuttuvat palkitsevammaksi tarkkuudesta ja hallinnasta tinkimättä!

Kiidin tosiaan Vierimaan luennolta suoraan koirafrisbeekoulutukseen. Harjoiteltiin itse heittoja sekä innostettiin koiria frisbeeseen ja kokeiltiin takaa kiertämistä. Itse en saanut koulutuksesta hirveästi irti, vaikka Viima innostuikin frisbeestä ja näin. Harjoiteltiin lähinnä vaan samoja asioita mitä itse olen kotona Viiman kanssa treenaillut, muttei hirveästi edistytty tai saatu apua meidän ongelmaan - Viima ei uskalla/viitsi/halua/osaa ottaa koppia. Heittoja ei täten hirveästi tehty kun ei Viima niistä edes kunnolla innostu. Kouluttaja osasi kuitenkin kouluttaa ja antoi kivasti neuvoja jatkoon, meille lähinnä vinkattiin jatkamaan samalla tekniikalla. En usko, että lähdetään jatkamaan frisbeeharrastusta sen kummemmin kuin ennenkään, lähinnä jatketaan satunnaisesti hupitreenailuja. Frisbeetä treenattiinkin vain tunti kahden sijasta, kaikki koirat alkoivat olla jo niin poikki ettei ollut mitään järkeä jatkaa.

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 9. 09ta 2017 klo 9.15 PDT

Me Viiman kanssa lähdettiin kiertelemään tapahtuma-alueelle ja katselemaan koulutuksia. Jäin katselemaan flyball -tuntia ja alkoi hirveästi kaduttaa etten ottanut sitä mukaan aikatauluihin. Flyball näytti niin hauskalta ja päätin kysäistä mahduttaisko mukaan. Onneksi mahduttiin! Lähdettiin siis ensin kokeilemaan laukaisualustaa. Viima tarjosi todella kivasti tassutargettia alustalle ja tykkäsi hirveästi! Minulla itselläni oli todella hauskaa koko tunnin, Viima näytti niin höpsöltä tarjotessaan kaikkea. Otettiin nopeasti myös hyppyjä mukaan ja saatiinkin kaikki kolme hyppyä koottua. Hypyt ei olleet mikään ongelma eikä laukaisualusta, pallon noutaminen sen sijaan oli kaikkein vaikeinta! Nopeasti Viima kuitenkin tajusi että palkan saa noutamalla pallon laukaisualustalta. Kouluttaja oli hirveän mukava ja kannustava ja osasi neuvoa meitä, neuvoi myös miten jatkaa eteenpäin lajissa. Tätäkin tekisi mieli jatkaa satunnaisena hupilajina kun oli niin hauskaa! Ehkei kuitenkaan :D

Koulutuksien jälkeen kävin ostamassa Viimalle yhden treenilelun Berran kojulta. Mieli olisi tehnyt ostaa myös uusi treeniliivi, narupallo ja fleecehihna mutta onnistuin unohtamaan turhat haaveet! Illalla käytiin vielä rentoutustuokiossa mikä ei meidän osalta mennyt niin hyvin kuin olisin ajatellut, Viima ajatteli että ollaan menossa johonkin koulutukseen ja silminnähden pettyi suuresti kun olisi pitänyt vain rauhoittua. Iltanuotiolla se kuitenkin makoili sitten oikein tyytyväisenä ja illalla mökillä, höppänä. Mutta ku mentii koulutuspaikkaa ni sitte kans treenataa!

Syksy saapuu ♥

Ihana oli pitkästä aikaa viikonloppuna käydä vaan valokuvailemassa, laskea koira irti ja nauttia nätistä luonnosta ♥ Selkeästi syksy on sieltä tulossa!

Maanantaina käytiin taas treenaamassa aksaa. Luvassa oli helppo rata ilman kummempia ohjauskohtia, mutta saatiinkin teippailla vähän teipinpaloja maahan. Nimittäin oman koiran laskeutumispaikalle. Saatiin jokainen tietyn värisiä teipinpaloja, jonka jälkeen tutustumaan rataan ja katselemaan koiran laskeutumispaikkoja. Hirveän hankala ainakin itselleni hahmottaa hypyn pituutta! Käännökset sain todella kivasti merkittyä, loput oli melkein puoli metriä liian lähellä estettä.

Itse piti siis samalla kun rataa ohjaa, yrittää katsoa monta osui. Oli muuten hankala keskittyä tähänkin ohjaamisen, juoksemisen ja muun ohella! Yhden kierroksen jälkeen saatiin vaihtaa teippipalojen paikkaa, kokeilla kerran ja taas vaihtaa. Lopputuloksena sain oikein merkattua laskeutumispaikat vähän reilu puolista, mutta loputkin oli vain vähän väärässä kulmassa, matka oli jo hyvä! Yllättävän hauska harjoitus, vaikka Viimalle tässä ei ollut haastetta, itse tuli opittua paljonkin. Tiukoissa paikoissa yllättävän hyödyllinen taito!

OnniDog - Perjantai

Vietettiin siis 8.-10.9. perjantaista sunnuntaihin Jämsässä Himoksella OnniDog- koiratapahtumassa. Oli aivan mahtavaa, onneksi saatiin kaikki järjestettyä ja pääsin tuonne! Majoituttiin viikonloppu Himoksen omissa mökeissä aivan tapahtuma-alueen vieressä, enkä olisi voinut parempaa paikkaa toivoa. Ihan lähellä tapahtuma-aluetta, pääsi kätevästi kulkemaan kävellen eikä hotellille ja luentosalillekaan ollut pitkä matka. Majoituspaikka oli siisti, rauhallinen ja kotoisa, pisteet siitä!

Lähdettiin perjantaina ajamaan vähän aikataulusta jäljessä siinä kymmenen jälkeen. Käytiin matkan varrella syömässä ja Himokselle saavuttiin vähän ennen yhtä, mutta ajettiin sujuvasti heti alkuun oikeasta risteyksestä ohi.. :D Kyltti tosin osoitti vähän vinohkoon harjaanjohtavasti. Muutenkin opasteet olisi saaneet olla vähän parempia, ensimmäistä kertaa hotellille mennessä joutui aika arpapelillä menemään. Kattavammat opasteet olisi tehneet olosta vähän varmemman, etenkin iltanuotiolle päätyminen oli aika hankalaa! Sää ei meitä kovin suosinut viikonlopun aikana mikä vähän latisti fiiliksiä kun vettä vaan tuli ja tuli, onneksi tuli otettua paljon vaihtovaatteita... Kuivauskaappi mökissä oli aika iloinen yllätys!

Päädyttyämme kuitenkin tapahtumakentälle riensin infon kautta leikitystunnille vartin myöhässä. Onneksi en jäänyt hirveän paljosta paitsi, ja saatiin omaa vuoroakin hetki odotella. Omalla vuorolla kerroin meidän ongelmista, lähinnä siitä että Viima innostuu melko hitaasti ja on leikkiessään melko häiriöherkkä. Kentän hiekka olikin Viiman mielestä hirmuisen hyväntuoksuista ja kaikki vähän uutta kun juuri olin melkein vain ottanut sen autosta ulos uuteen paikkaan. Siitä se kuitenkin lähti innostumaan ja leikki aika kivojakin pätkiä! Ei kuitenkaan ollut mitään Viiman parasta. Koulutuksen pitänyt Asko antoi vinkiksi jatkoon leikkiä lyhyitä pätkiä kerralla, niin, että leikki loppuu kesken juuri kun on kivaa, ja koira jää odottamaan innolla lisää leikkimistä, sekä Viimalle voitokkaita leikkihetkiä jotta saataisi vielä lisää varmuutta.

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 8. 09ta 2017 klo 9.40 PDT

Leikityksen jälkeen lähdin käymään mökillämme tunnin tauolla hakemassa parempaa treenivarustusta ja lähdin agilityyn. Valitettavasti sään takia ei ollut ollenkaan putkia käytössä ja olin ilmoittanut meidät muutenkin tasollisesti liian helppoon ryhmään, vaikka olihan aksaaminen tuolla ihan mukavaa. Tehtiin perusvalssirataa ja pienesti sivuirtoamisia. Omiin valsseihin pitää kuulemma kiinnittää huomiota, ne lähti laadullisesti huononenemaan mitä pidemmälle mentiin. Viima teki kuitenkin hirmukivasti! Vähän enemmän olisin kaivannut, nyt muistutti lähinnä meidän takapihalla tehtäviä treenejä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että tämä sää aiheutti ongelmia aksaamiselle, etenkin kun pohjana oli liukas luonnonnurmi.

Seuraavana taas tunnin tauon jälkeen oli kickbike. Tämä oli yksi koko viikonlopun parhaista koulutuksista! Kouluttaja kertoi meille kickbikesta kattavasti, katsottiin valjaita ja niiden istuvuutta ja kokeiltiin kikkarilla potkuttelua sekä koiran kanssa että ilman. Viima alkuun kickbikea vähän jännitti, etenkin vetäessä kun hiljennettiin palkalle. Saatiin kuitenkin aikaan hirmukivoja vetopätkiä etupalkalla! Hirveä into olisi jatkaa kikkariharrastusta, etenkin kun muutenkin ollaan vetojuttuja tehty. Mistäköhän tälläisen kapistuksen löytäisi? :D Jatkoon saatiin kuitenkin vinkkejä tehdä pätkiä etupalkalla, sekä muutenkin totuttaa Viima kikkariin ja sen liikkeisiin, ääniin ja muihin vastaaviin. Tunti venyi vähän pidemmäksi, ja olisi ainakin minun mielestä vaatinut vähän pidemmän
ajan! Ensivuodelle ehdottomasti tämä laji kanssa, eikä tämän jälkeen samantein mitään.

Kickbikesta lähdettiin vauhdilla doboon hotellille, tähän olisi vähän paremmin pitänyt kiinnittää aikataulujen suunnittelussa huomiota! Nyt joutui menemään kiireellä senkin lisäksi, että tunti oli kestänyt vähän turhan pitkään että tapahtumakehältä oli kuitenkin hotellille matkaa. Dobossa otettiin kaikkea ihan perusjuttuja, sopisi ehkä paremmin lajia aikaisemmin kokeilemattomille tai vähän harrastaneille. Me ei saatu oikein mitään irti, vaikka kivaa olikin! Viima tykkäsi taas hirveästi kun pääsi doboilemaan, ja tämä oli sopivan rento tähän väliin. Itse en oikein pitänyt kouluttajan tyylistä, jos en olisi koskaan aikaisemmin lajia kokeillut olisin halunnut paljon paremman ohjeistuksen.

Illalla käppäiltiin alueella, saunottiin ja käytiin istumassa iltanuotiolla. Iltanuotiolla ei näkynyt kauheasti porukkaa, itse kuitenkin tykkäsin ja pitää käydä jatkossakin! Iltanuotion jälkeen painuttiinkin nukkumaan, perjantai oli Viimalle täynnä melko rankkoja lajeja. Energiaa kuitenkin piisasi vielä illalla, höppänä koira! Ja kuvista kiitos mukana kameran kanssa olleelle pikkusiskolle, ne jäikin ainoiksi kun itse ei tullut juuri kuvailtua ja tapahtuman virallisia kuvaajia onnistuttiin pakenemaan viimeiseen asti :D

Agimölleilemässä

Torstaina käytiin naapuriseuran mölleissä opettelemassa Viiman kanssa kisatilanteita ja hankkimassa kokemusta uusilta radoilta ja erilaisilta esteiltä. Käytiin putkihyppyrallissa sekä hypärillä, onneksi lähdin hypärillekin! Putkihyppyralli oli perinteinen rata ilman mitään erikoisempaa. Suoraa, käännös, suoraa, käännös ja näin edelleen. Viima lähti hommiin todella kivalla asenteella ja itse onnistuin pysymään yllättävän tyynenä! Vauhtia oli muttei päättömästi, ja oltaisi varmaan saatu todella kiva nolla aikaan jos ei yksi mutkaputki olisi ollut liian jännä. Viima sukelti putkeen vauhdilla ja näytti kuin se olisikin mennyt todella nätisti läpi ilman ongelmaa, mutta päättikin kääntyä puolessa välissä ympäri. Itse olin kerennyt jo seuraavalle esteelle mutta vedettiin vähän pakkia. Yritin kahdesti uudelleen mutta ei, ei vaan mennyt ja sitten jatkettiin rata loppuun ilman putkea. Tästä syystä hylky, mutta olin kuitenkin semityytyväinen kun toiseen mutkaputkista kuitenkin uskaltautui ja vauhtia riitti!

Hypäri olikin jo vähän haasteellisempi. Jouduttiin odottamaan todella kauan radan alkamista ja kellokin oli jo aika paljon kun päästiin aloittamaan. Radassa oli paljon vaikeahkoja kohtia, ja rataantutustumisen jälkeen ainoa ajatus oli, että mennään pitämään vain hauskaa. Mutta Viima yllätti! Meni hirveän kivasti ja itse osasin ohjata. Vähän ennen puoltaväliä tuli kuitenkin pituus, jota ei koskaan oltu tehty täyspitkänä. Viimahan astui siitä keskeltä kumoten pituuden osat, tästä virheitä. Pituuden jälkeinen välistäveto onnistui todella kivasti, siitä suoraan kepeille. Viima vähän näytti siltä että olisi vetänyt sisään toisesta välistä, mutta itse kerkesin pelastamaan minkä ansiosta kepeiltä ei virheitä ♥ Ensimmäinen kerta kun ollaan oikeasti tehty keppejä osana rataa! Keppien jälkeisella takaakierrolla Viima ei tajunnut kiertää takaa vaan meni väärästä suunnasta mistä hylky. Tämä jäi eniten harmittamaan, oltaisi saatu pelkkä vitonen (?) jos olisi onnistunut! Mutta tyytyväinen olen silti, etenkin siihen nähden, ettei koskaan keppejä osana rataa, täyspitkää pituutta osana rataa, eikä muutenkaan näin pitkää ja hankalaa rataa. Viimalla pysyi vauhti ja motivaatio loppuesteille saakka ja jouduin oikeasti juoksemaan! Putkillakaan ei ollut mitään ongelmia. Super ♥

Kisoista jäi käteen itselleni ja Viimalle mahtavaa kilpailutilannekokemusta, jännityksensietoa, uudenlaisia esteitä ja putkia, sekä paljon kaikkea hyvää! Pitää ottaa takaakierrot, pituus ja rengas treenattavaksi sekä kepit osaksi rataa useamminkin. Onneksi tuli lähdettyä!

Nenä työssä

Tänään taas nose workkailtiin! Ihan mahtavaa, Viima oli ihan täpinöissään sisälle treenitilaan mennessä! Kokeiltiin sisätilaetsintää ensimmäistä kertaa kurssilla. Aikaisemmin oltiin kokeiltu vain OnniDogissa viikonloppuna, tänään sitten laajennettiin yhdestä huonekalusta eteenpäin. Ensimmäisellä kierroksella haju oli selkeästi näkyvissä, sitten laitettiin se piiloon. Viima löysi nopeasti ja etsi hajua ihanan aktiivisesti! Otettiin me vielä pari sokkoakin kun Viima teki niin hyvin töitä eikä sillä ollut mitään ongelmaa, ja kerrankin tehtiin useampi sokko niin, että kaikissa heti oikea ♥ Viima tosin tarjosi todella ahkerasti vanhoja hajupiiloja, onneksi lähti siitä jatkamaan ja itse maltoin odottaa. Ja pakko vielä kehua, miten Viima haistoi missä haju on, mutta lähti vielä läpikäymään sitä aluetta missä sen haistoi, selkeästi etsien tarkempaa kohdetta! Super, näin tahtoisinkin tehtävän. Itse osasin tänään myös lukea Viimaa sokoissa, palkata oikeaan paikkaan enkä hämmentänyt Viimaa millään muullakaan vastaavalla! Selkeää edistystä, hyvä Emilia! :D Kotona saadaan pohtia mikä ilmaisu otetaan tulevaisuudessa käyttöön, ensi kerralla lähdetäänkin sitten työstämään sitä.

Lähipäivät Viima on alkanut vahtimaan enemmän. Ei edes niin pahasti päivisin, mutta yöllä. Monta kertaa on tullut herättyä kun Viima haukkuu ties mille monetta kertaa jo saman yön aikana. Kuvittelin jo, että oltaisi menty parempaan suuntaan eikä vahtiminen olisi siirtynyt uuteen kotiin, mutta ilmeisesti se oli jotain alkuhämmennystä. Päivisin vahtimista ei tapahdu liikaa, Viima haukahtelee vain oikeasti kuuluvat äänet esimerkiksi rapusta ja oven avauksesta. Mutta öisin. Ja kun pitäisi silloin olla vielä tarkemmin hiljaa. Toivottavasti tämä olisi joku ohimenevä vaihe, ei näin voida jatkaa. Kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa rakoilla, etenkin kun tuo öisin haukkuminen ei ole mitenkään "ennakoitavissa" (ts. valmiina namikupin kanssa ja äänen kuultua salamana palkkaamaan ja kiinnittämään huomiota yms.) ja täten vielä hankalampaa kouluttaa pois. Saa nähdä mitä keksitään, etenkin kun negatiivisille koulutustavoille ei huvittaisi vielä lähteä vaikka ne varmasti tehoaisivatkin. Koettelee omaa kärsivällisyyttä mutta ehkä tästä yli päästään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että yksinolot sujuu hyvin. Ja ohitukset! Viima vingahtaa pari kertaa kun lähdetään, ehkä yksinolon aikana muutaman kerran ja muuten on hiljaa. Paitsi vahtii vähän, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Digital Dogsitter on ollut oikeasti hyödyllinen, etenkin kun on pystynyt seurailemaan näiden edistymistä!

Agility

Ajattelin, ettei tarvitsisi todellakaan OnniDog- väsymyksen takia lähteä treeneihin, mutta Viima vaikuttikin hyvin energiseltä ja onneksi lähdin! Viima veti ihan älyttömän kivalla vireellä, leikki hyvin ja vaihtoi kivasti namista leluun. Treenattiin itselle niin sanotusti muistipeliä, eli aluksi katsottiin rata, missä oli numeroidut esteet. Sitten haettiin koirat, ja meidän kouluttaja luetteli meille esteet uudessa järjestyksessä ja saatiin minuutti miettiä rataa selkä rataan päin. Siitä suoraan suorittamaan muistikuvansa mukaan! :D Samaan aikaan ihan hirveää, mutta silti todella hauskaa. Onneksi esteiden suoritussuunnalla ei ollut väliä.. Pari kertaa vedin täysin oikeassa järjestyksessä, muutaman kerran meni ihan pieleen! Hauskaa kuitenkin oli ja Viima veti hirveän kivasti ja VAUHDILLA! Selkeästi huomasi että sillä oli kivaa ♥

Radan lisäksi otettiin keppejä. Kaikki 12 ja Viima selkeästi osasi, vauhtia riitti eikä oikonut välejä! Otettiin eri kulmista ja Viima meni yllättävän kivasti, ajattelin että näissä olisi ollut enemmänkin ongelmia! Liikehäiriö oli kuitenkin liikaa, Viima ei vielä kestä että itse liikun kepeillä sen ohi, vaan jätti pari viimeistä välistä. Etupalkkaa ja liikehäiriötreenejä siis jatkossa tiedossa. Ja edelleen pitää itse muistaa odottaa, että Viima hakee ensimmäiset välit ennen kuin itse tekee mitään. Pakko päästä hallille näitä treenailemaan!

 

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 11. 09ta 2017 klo 12.44 PDT

Missä välissä kerkesi tulla näin syksyistä?

Mitä meille kuuluu?

Lähiaikoina on oikeastaan tapahtunut melko paljon, vaikkei tänne ole tullut oikein mitään kirjoitettua. Ehkä suurin muutos on se, että me, täysin maalla asuneet muutettiin kaupunkiin. Omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon. Tästä voisi kirjoitella joskus ihan erikseenkin, mutta pääpiirteittäin voisin sanoa, että hyviä puolia on rutkasti enemmän kuin huonoja, ja Viima on sopeutunut kaupunkielämään hyvin. Viikonloput ja lomat vietetään edelleen maalla mökin rauhassa, mutta viikot asutaan täällä kaupungissa. Koulumatka lyheni aika huimasti, nykyään koulumatkoihin menee yhteensä ehkä kymmenisen minuuttia kun ennen meni melkein kaksi tuntia. Treeneihin pääsen nykyään kävellen tai paikallisbusseilla, saa nähdä tuleeko tämän ansiosta hyödynnettyä omatoimitreenioikeutta enemmän!

Viiman hihnakävely on muuton myötä parantunut rutkasti, kun lenkillä ollaan aina hihnassa. Ohitukset sujuu jo melko mallikkaasti, ei ne olleetkaan niin huonolla tolalla kuin olen ajatellut! Oikeastaan sanoisin, että ne sujuvat jo riittävän hyvin minulle. Yksinoloja ollaan harjoiteltu hitaasti mutta varmasti pieniä aikoja kerralla, ja otettiin nyt kokeiluun ohjelma nimeltä Digital Dogsitter. Tähän mennessä vaikuttaa toimivalta, ja jos ei muuten niin ainakin sen kautta saa seurattua yksinolojen edistymistä! Vahtimista Viima ei myöskään ole kummoisemmin aloittanut, oven avaaminen ja satunnaisesti parvekkeen ohi kulkevat koirat haukutaan. Haukkuminen vähenee koko ajan ja on helpommin hallittavissa, toivottavasti ei tule nyt mitään takapakkia! Tämäkin riittäisi, etenkin kun tulee liikuttua sen verta vähän, ettei muutama haukahdus haittaa. Onneksi rappumme on melko hiljaista sorttia, muuten tilanne voisi olla ongelmallinen! 

Tämän muuton lisäksi ei ole hirveästi mitään kerennyt tehdä, onneksi kohta alkaa olla tavarat ojennuksessa. Viikonloppuna onkin jo kauan odotettu Onnidog, en malta odottaa! Ensi viikolla luvassa on myös mölleilyä agilityn parissa mikäli itse radalle uskaltaudun (apuaaa :D), ehkä käväistään mätsäreissä ja talkoilua oman seuran kisoissa. Lähiajat tulee siis olemaan täynnä hyvin koiramaista puuhaa! Mitäs teille kuuluu?

Nose Work 2

Viikon aikana tuli kahdesti treenailtua nose workin parissa. Siirrettiin hajunlähdettä laatikon sisäpuolelle ja yhdistettiin hajua ruokaan -> mukava mielleyhtymä. Viima hoksasi idean nopeasti ja päästiinkin tällä kertaa ohjatuissa treeneissä etenemään suurempiin laatikkomääriin! Treenaattiin siis tänään jo täydellä laatikostolla, hajunlähde laatikon sisässä. Itse pitää muistaa ottaa palkka esiin vasta hajun löytyessä eikä kättä saa pitää taskussa, mitä huomaamatta tuli tehtyä. Viiman työskentely nimittäin häiriintyy, kun tämän tehdessäni se lähtee tarjoamaan kaikkea muuta keskittymättä siihen olennaiseen.

Viima olisi voinut mielestään jatkaa koko treenit
ilman mitään taukoja, ne on niiiiin tylsiää!

Kokeiltiin vielä muutama sokko, eli en itse tiedä missä laatikossa haju on. Ensimmäiset kerrat Viima jäi jokaiselle laatikolle pyörimään kun oma käytös muuttui. Nopeasti kuitenkin hoksasi lähteä etsimään eukalyptusta aiemman tapaan ja saatiin superkivoja onnistumisia! Viima nuuski tarkkaan jokaisen laatikon, mutta löysi oikealle nopeasti ja vaikkei ilmaisua olla opetettukaan, pystyi jälkimmäisillä kerroilla selkeästi huomaamaan, missä haju oli! Itse pitää malttaa, antaa koiran haistella jokainen laatikko rauhassa ja tarkkailla milloin koira olisi hajun löytänyt.

Ensi kerralla päästäänkin jo kokeilemaan sisätilaetsintää ♥ Mahtavaa, en malta odottaa! Nose Work on tähän mennessä tuntunut niin meidän jutulta, etenkin kun Viima tykkää käyttää nenäänsä ja omaa hyvän hajuaistin. Mukavan erilaista touhua aksan ja tokon rinnalle!