1. elokuuta 2017

Agionnellisuus

Olipa motivoivat aksatreenit! Hirveä agimasis oli ennen näitä, mutta saatiin treeneissä meidän kontaktiongelma aukeamaan, kepit meni superisti ja radalla ei ollut ongelmia. Ratana perinteinen suoraa, käännös, suoraa ja näin edelleen- rata, tosin rengas vaikeutti huomattavasti, lisäksi radalla oli muuri ja pituus, mutta näissä ei ongelmaa. Viiman rengashan on HYVIN heikoilla vesillä, joten päädyttiin ottamaan sitä erikseen ja ohittamaan kyseinen kohta radasta. Muu rata meni aika hienosti, Viima meni miten pitikin, itse säädin vaihteeksi ohjauksen kanssa. Muistiin: Muista tasainen vauhti putkille! Pysäytän vauhdit kerrasta tai käännyn liian aikaisin yleensä, jolloin Viima ei mene putkeen. Huomautuksen jälkeen menikin jo puhtaasti! Lisäksi Viima himmaili vauhdissaan epävarmuutta kun itse sinkosin liian kauaksi koirasta edelle, joten kokeiltiin myös lähteä yhtä matkaa putkelta ja tuli siihen hiukkasen lisää vauhtia.

Renkaalla Viima meni lähinnä renkaan sivuilta tai alta, pari onnistunutta saatiin onneksi kanssa. Koira näytti siltä kuin ei koskaan olisi rengasta nähnytkään, vaikka se oli jo melko varmoilla pohjilla yhdessä vaiheessa. Joo, mikäköhän aivokatkos Viimalle tuli? Kyllä se palkatessa vähän alkoi tajuamaan, mutta tämä tehotreeniin! Ensin renkaan suoritustapa Viimalle varmaksi päähän, sitten omaa etäisyyttä ja uusia kulmia. Pitää päästä hallille omatoimailemaan!

Kepeillä mentiin ensin kahdeksalla kepillä, sitten täydellä sarjalla. Palkkasin suurimmaksi osin lelulla, ja ai että se riehui ihanasti ♥ Täysin samanarvoinen palkka sillä hetkellä namin kanssa. Vauhti oli alkuun hidas, mutta varsinaisia epäonnistumisia ei ollut kuin pari! Kerran jätti viimeisen välin tekemättä ja kerran sukelsi kepeille väärästä välistä, muuten meni tasaisen varmasti. Eikä haitannut vaikka itse takaaleikkasin, super koira! Kepit menee nyt jo melko varmasti, lähtisin nyt hakemaan varmuutta lyhyellä pätkällä, erilaisia lähetyskulmia, omaa etäisyyttä, liikehäiriötä ja vähemmän koko keppipätkän hinkkaamista. 

Puomilla selitin jo aivan epätoivoisesti kouluttajalle meidän tilannetta, sillä sen lisäksi että kontaktit alkoivat valua ja olla epävarmat, ei Viima enää uskaltanut kiivetä koko hökötykselle. Ties mistä tuokin johtui, sillä mitään pahaa ei koskaan ole puomin päällä tapahtunut! Kuitenkin, kokeiltiin sitten ja saatiin Viima tsempattua puomille, siellä löytyikin sitä vauhtia aika paljonkin kun uskalsi ylösmenon kiivetä. Hupsu koira, lopputuloksena olikin että meidän puomi on oikeastaan älyttömän hyvällä mallilla! :D Nyt paljon ylösmenoja ja tsemppaamista, kohta voidaankin siirtyä jo A-esteelle ja keinulle! Hirveän mahtava fiilis tuli tästä puomiyllätyksestä, odotin ihan hirveän kauheaa pakan leviämistä...

Agikuume on valtava, pakko päästä omatoimitreenaamaan joku päivä! Treenien lopuksi käytiin mittakepillä kokeilemassa paljonko Viiman säkä sanoisi kun sitä ei koskaan ole muualla kuin kotona mitattu. Harjoiteltiin pöytäkäytöstä ja otettiin pari kertaa mitta. Tulokseksi saatiin 49,7cm ja 50,3cm. Odotan kauhulla kummaksi tuo jääkään, maksiksi vai pikkumaksiksi. Rajatapaus tulee kuitenkin olemaan, voi vitsit. Mutta mieluummin pikkumaksiksi, Viima ei niin nopea ole ja korkeat hypyt saa sen tahmaamaan vaan entisestään sen lisäksi, että mieluummin yli 55cm rimat mentäisiin alakautta. Tiedossa siis mittausasennon opettamista, toivon kaikki sormet ristissä että Viima jää pikkumaksiksi! Makseihin jos joudutaan, ei luultavasti kisaamaan asti lähdetä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! ♥