17. heinäkuuta 2017

Agility

Päästiin tänään aksailemaan! Lähiviikot ovat olleet melkoista toimintaa, muun muuassa Agirotu 2017 talkoolaisena, koiranäyttelyssä turisteileminen, tutuilla kyläileminen ja omat kesätyöt. Nyt kuitenkin vilinä on taas rauhoittunut ja on aikaa palata takaisin blogin äärelle!

Tänään treeneissä mentiin kahta rataa, ja pihalla itsenäisesti keppejä. Ensimmäisellä radalla merkkausta, sekä pitkillä suorilla eteen irtoamista. Merkkausta kotiläksynä en ollut harjoitellut sitten yhtään, (köh..) mutta Viima osasi sen suoraan! Ilmeisesti viime kerralta oli jäänyt tarpeeksi mieleen. Nämä menikin siis todella mukavasti, eteenmenot vähän tökki, mutta sain mutkaputken ansiosta etumatkaa ja kerkesin juosta Viiman kanssa kaikki pätkät. Jos itse en olisi ollut pelastelemassa, olisi suorat olleet hirveää katsottavaa! Muutama etupalkkaus, ja asia oli taas kunnossa eikä Viima jäänyt katselemaan mun suuntaan. 

Toisella radalla takaakiertoja ns. keskellä suoraa pätkää. Oma ohjaus taas tökki, Viima meni kyllä sinne minne sen ohjasinkin! Kun itse tajusin idean, osasin liikkua ja luotin koiraan, meni rata todella kivasti. Taas radalla myös eteenmenoja, Viima meni yllättävän hyvin, ilmeisesti muisti etupalkkaukset toiselta radalta. Ja putkiin haki molemmilla radoilla todella kivasti, ei mitään ongelmia!

Kepit on hyvällä mallilla ja edistyy. Edelleen sisäänmenot on hankalia; Viima tarjoaisi toisesta välistä sisään (?). En ymmärrä yhtään! Kuitenkin aina ns. oikealta puolelta, mistä kuuluu mennä sisään. Kun pääsee kepeille, menee itse kepittelyosuus varmasti, loppua kohden lähtee keskittyminen herpaantumaan ja jätättää keppejä välistä. Mutta ei auta kuin treenata, ehkä kolmasosakepeillä, niin saisi varmuutta kehiin. Oon kyllä niin tyytyväinen näihin joka tapauksessa, meidän iloinen este ♥

Kaikinpuolin Viima oli treeneissä mahtavassa vireessä, oli aktiivinen ja liikkui vauhdilla. Mahtavaa, vire pysyi myös namipalkalla ylhäällä. Tauoilla rauhoittui kivasti viereen makoilemaan, ei vinkunut tai pelleillyt muuta. Ainoa ärsytys oli rataantutustumiset, treenatttiin hallissa pitkästä aikaa kentän sijasta, ja hallissa Viima ei osaa rauhoittua odottamaan sitten yhtään. Hirveä räksytys (Todella kivaa, etenkin kun Viimalla ei mikään hento ja kevyt haukku ole..) tauotta, aivan karmeaa. Ja heti hiljenee, kun itse palaan hihnaetäisyydelle. Mutta taas jos huomioni siirtyy muualle ja poistun, edes metrin päähän, haukku alkaa. Vinkkejä kellään tähän? Kotiläksyksi jäi etupalkalla eteenmenojen treenaaminen, ja keppiprojekti jatkuu. Ihana motivaatio ja fiilis jäi, en malta odottaa ensi kertaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! ♥