Möllittelyä

Maanantaina käväistiin oman seuran mölleissä kokeilemassa kisaamista. Nämä oli meidän ekat, siihen nähden hyvin selvittiin! Itse en jännittänyt kuin todella vähän, sain sopivan rennon mielentilan ennen rataa. Kisattiin putkihyppyluokassa, pelkkiä putkia ja hyppyjä, joiden rimat oli kaikilla 20cm korkeat. Rata oli kuitenkin hirveä meille, Viimalle kun putket on niin hankalia. Mietin jo etukäteen, ettei radasta tule yhtään mitään, juuri Viiman heikkouksien mukainen rata :D Eli odotuksia paremmin meni, vaikka hylky tulikin.

Heti ensimmäiselle putkelle tyssäsi, Viima ei vain mennyt. Ei sitten millään, sain vaikka kuinka houkutella, mutta aina kääntyi vähintään ympäri putken sisässä. Ilmeisesti putken takana ollut portti ja sen vieressä seisonut tuomari oli niin jänskiä ettei voinut mennä. Siirryttiin sitten seuraavalle putkelle, johon en olisi uskonut Viiman myöskään menevän, mutta siinä ei enää ollutkaan mitään ongelmaa, ja loppurata meni aivan mahtavasti! Ilman ensimmäistä putkea olisi tullut nolla, loppuradalla Viima meni täydellisesti ohjaukseni mukaan, eikä esteet aiheuttaneet ongelmia. Uusinnalle oli tarkoitus mennä ja sen ilmoittautumisessa maksoin, mutta huonojen aikataulujen (sekä erityisesti niiden ilmoittamisen) takia jouduin jättämään välistä. Viiman kun piti rientää tokomölleihin, jotka olivatkin myöhässä aikatauluistaan, mutta ei enää keretty uusimaan paikkamakuuta odotellessa. Ärsyttää, aivan hirveästi! Juuri tämän radan olisin halunnut niin paljon uusia, nyt jäi todella huono maku suuhun tälläisistä putkensuista. Ja vielä se, että olisin kerennyt uusimaan, helposti, mutta huonosti ilmoitettujen aikataulujen takia odotettiin tokon paikkamakuun alkamista sisällä. Heti kun saan vaan avainkortin käyttööni, treenataan poispäin olevia putkensuita ja putkille hakemista, sehän on tosin jo ollut tavoitteena syksystä asti. Avainkorttia hallille en vain vielä ole saanut, odotan niin innolla omatoimitreenejä! Pitkä lista mitä kaikkea haluaisin treenailla.

Pahoittelut aivan hirveästä piirroksesta, välimatkat ja vastaavat ovat aivan pielessä :D

Agin lisäksi käytiin tokon alokasluokan epiksissä samaisissa mölleissä. Lopputuloksesta olen hirmusen ylpeä: Viima sijoittui toiseksi ja sai ykköstuloksen. ♥ Kokonaispisteitä tuli 187, eli reilu kahdenkymmenen parannus aikaisempiin! Treenattavia asioita sai paljon lisää, nyt tiedetään mitä treenataan ennen seuraavia kisoja, toivottavasti jo virallisia. Mutta tyytyväisiä ollaan!

Paikkamakuu - 10 Ei lisättävää!
Seuraaminen - 8 Maahan oli pudonnut nameja joltain, jäi haistelemaan niitä ja seuruu oli täten väljää. Häiriössä seuruuta lisää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10 ♥
Luoksetulo - 10 ♥
Noutoesineen pitäminen - 8,5 Mälväsi ja pureskeli kapulaa reippaasti. Nyt pitää ottaa ihan pitotreeniä kapulalla reippaasti.
Kauko-ohjaus - 8,5 Nousi istumaan vasta toisesta käskystä, maahanmenoa hieman ennakoi. Viima ei enää pitkiin aikoihin ole jättänyt nousematta, tähän siis paljon lisää treeniä! Jos saataisiin takaisin entiselleen.
Estehyppy - 10 Mahtavaa, viimeeksi meni nollille ja nyt täydet pojot!
Kokonaisvaikutus - 9,5 Haukahti liikkeiden aikana kerran paikalleen jätettäessä.

Helatorstain kuvia

Voihan hiiva

Varattiin Viimalle aika maanantaille lekurille, kun tassu ei lähtenyt paranemaan. Tuomio hiivastahan sieltä napsahti, en olisi itse arvannutkaan! Viima ei muita tassujaan ole nuollut sitten yhtään, mutta sieltäkin oli löytynyt hiivaan viittaavia pieniä merkkejä. Eläinlääkärin mukaan ei tarvitse vielä tässä vaiheessa epäillä ruoka-aineallergioita, onneksi. Itse uskoisin, että hiiva on villiintynyt, kun tassu on saanut osumaa ja iho auennut, ja alkanut muhimaan ennen kuin huomattiin. Voi hiiva, toivon vain niin kovasti, että paranee saamallamme hiivashampoolla, eikä lähde uusimaan. Ekat pesut suoritettiin eilen, vaikutusajan odottaminen meinasi käydä tukalaksi, mutta selvittiin. Ehkä tämä tästä, elättelen toiveita, että tassun aukeaminen aiheutti väliaikaisen hiivan villiintymisen yhdessä kevään ja märkien säiden kanssa, eikä tämä toistu.

Muuten meille kuuluu oikein hyvää, agin loppumisen jälkeen on ollut melko hiljaista harrastuspuolella. Ilmoitin meidät ensi viikolla oleviin aksamölleihin, voi apua! Koira osaa, ohjaaja ei... Innolla näitä odotellessa! Lisäksi ollaan hengailtu mökillä, lenkkeilty ja seuraavaksi nautitaan pitkästä viikonlopusta. Mukavaa ja tervettä loppukevättä teille, ehkä meilläkin alkaisi nyt tassu paranemaan!

Tänään tehtiin pihatöitä ja Viima kävi uimassa 😏

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 20. 05ta 2017 klo 8.05 PDT

Kesä tulee ♥

Koulua on enää noin kahdeksan päivää jäljellä. Rakastan, entä te?

Viimeistä viedään :: Agitreenit

Viimeinen kurssi aksassa, apua! Ollaan nyt käyty jo alkeet, jatko ja jatko 2, nyt on aika siirtyä ryhmäpaikkaan. Miten aika on mennyt näin nopeasti? Tänään treeneissä hiukkasen pidempää rataa sekä sisällä keppejä. Kepit meni tänään aivan superisti! Viima tarjosi aktiivisesti koko ajan, oli kuulolla ja selkeästi tykkäsi tehdä töitä. Vauhtiakin oli mukavasti! Otettiin ensin kolmella 2x2-portilla, jotka olivat suorassa, jonka jälkeen siirryttiin oikeille kepeille. Aikaisemmin olen kokeillut kolmasosapätkällä (4 keppiä), nyt otettiin jo kahdeksan keppiä! Näillä olen nyt yrittänyt treenata, niin Viima oppii, ettei kepit liiku sen mukana, ja itse pääsen vähemmällä vaivalla kun portteja ei tarvitse oikoa. Pari kertaa Viima otti vain ensimmäisen välin ja jätti keskimmäiset välistä, mutta kun muutin hieman omaa liikkumistani, veti Viima monta kertaa koko kahdeksan keppiä putkeen aivan mahtavasti! Vikoilla kerroilla saatiin myös fokus täysin pujotteluun, eikä Viima tuijotellut minua keppien välissä. Ylpeä ♥

Radalla käytiin kaksi kertaa, ensimmäinen kerta meni vähän säheltäessä. Aiheena oli valssailut ja persjätöt sekä eteenmeno. Ohjaus tökki eikä Viima olisi halunnut mennä putkiin (yllätyys), mutta pilkottiin rataa osiin ja alkoi sujumaan. Musta putki pelotti, kun Viima ei aikaisemmin ollut sitä tehnyt, mutta pikkujännästä päästiin eroon nopeasti palkalla. Kun saatiin putkiinmenot onnistumaan, eteenmeno viimeisellä suoralla tökki, aivan kauhealta näytti! Viima yritti ohittaa esteitä. oli aivan kädessä kiinni ja suurin piirtein kompasteli esteisiin kun tapitti minua. Vähän etupalkkaa tässä välissä niin jopas oli jo nätit suorat toisella kierroksella! Pari kertaa rimat kolisi kun itse säpsähtelin ja Viimalle oli epäselvää, mutta toisella kierroksella vedettiinkin tosi mageet nollaradat! Aivan mahtavaa, tänään oli alkuun pieniä ongelmia, ne korjattiin ja sitten onnistuttiin tosi kivasti. Näki sen pienen edistymisen, tälläisestä tykkään!

Eilisen aksatreenit oli kyllä kivat ❤ Tästä on hyvä jatkaa pienen tauon jälkeen. Blogissa lisää jos kiinnostaa! 😊

Henkilön Viima & Emilia (@viimakoiruus) jakama julkaisu 16. 05ta 2017 klo 12.26 PDT

Kokonaisuudessaan voisin sanoa, että mahtavat treenit, rata oli todella kiva kun pääsi juoksemaan ja saatiin todella kivoja onnistumisia. Ja vielä. tykkään älyttömästi Viiman paikallaoloista, ne on mukavan varmat eikä tarvitse miettiä odottaako koira lähdössä vai ei. Ei pidä nyt tuudittautua tähän ajatukseen, vaan treenailla satunnaisesti näitäkin! Nyt tuleekin aksasta parin viikon tauko kun odotellaan kauden vaihtumista että päästään ryhmään, pöh. Motivaatio agin suhteen olisi nyt niin korkealla!

Tassutoipilas

Epämääräinen tassuvaiva on vaivannut meitä, joten arki on ollut hyvin hiljaista. Etutassun anturoiden väli punoitti, lähes märki yhdessä vaiheessa. Viima ontui vain pienen hetken, muuten on ollut ihan nornaali. Ainut, miten tämä huomattiin edes, oli tassun nuoleminen. Viima pääsi siis pienelle lepotauolle tassunsa takia. Hetkittäisiä parantumisia ja pahentumisia on ollut parin viikon sisään, joten päätettiin lopettaa on/off sairastelu nyt kertalaakista lyhyellä kokoaikaisella sairaslomalla, agitreenit jäi välistä mutta tassu on paljon parempi! Kauluria Viima on saanut pitää päässä aina, kun ei olla vieressä vahtimassa, ja sukka on ollut jalassa vähintään ulkoilujen ajan. Tassua on pesty ja desinfioitu, onneksi rupeaa helpottamaan!

Viima on ottanut rennosti, vaikka toiminta putosikin minimiin. Henkistä aktivointia ja pelkät pissitykset, viime päivinä on jo alkanut energiaa kertymään! Sisätiloissa Viima ei kuitenkaan ole riehunut tavallista enempää, olen niin iloinen saadessani omistaa koiran jonka päänuppi kestää parin päivän loman. Onneksi voidaan nyt palata jo normaaliin arkeen, inhottavia nämä pienet tassunpohjien haavaumat. Toivottavasti ei tule enää takapakkia!

Puolet ja puolet; Viiman ruokinta

Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta todella pitkään! Koirien ruokinta on itseäni kiinnostava aihe, siksi tästä kirjoittelenkin. Viima nauttii tällä hetkellä 50/50 tyyliin ruokansa. Aamulla nappulaa, iltasella lihaa, lisät ja mahdollisesti jotain extraa. Aamuruoan pyrin antamaan kouluttamalla, namipallosta tai muuten aktivoimalla, iltaruoan myös. Iltaruoan Viima saa treenipäivinä usein treeneissä, ehkä lisäksi jokin luu vielä kotona. Puoliraakaa olen aina halunnut syöttää, mutta vasta vähän aikaa sitten sain viimein siirryttyä oikeasti tähän.

• 50/50 on luonnollisempaa kuin nappula. Nappulan syöttäminen tuntuu todella epäluonnolliselta, joten Viima on aina saanut lisäksi lihaa. Lisäksi ajatus siitä, että koirani saa syödä mahdollisimman luonnollisella tavalla, tuntuu hyvältä, en halua syöttää teollista nappulaa päivästä toiseen pelkiltään!

• Täysin raa'an syöttäminen tulisi hirveän kalliiksi, samoin kuin oikeasti laadukas nappula. 50/50 on hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä vaihtoehto!

• Runsas lihapitoisuus ruuassa on vähentänyt Viiman sonnansyöntiä. Nappulallakin se oli todella kivasti hallinnassa, mutta uskoisin että vähenee entisestään lihan lisäämisen myötä. Lihapitoisuuden ollessa suurempi ruoka on ylipäätään koiralle parempi ja terveellisempi vaihtoehto.

• Pelkän raakaruokinnan syöttäminen tulisi liian monimutkaiseksi. Ruokinta on ja saa jatkossakin pysyä meillä hyvin yksinkertaisena, siitä ei pidä tehdä ongelmaa! En halua myöskään jättää kaikkea lisien saantia oman laskupääni varalle, puoliraa'alla suurin osa tulee kätevästi nappulasta. 

• Reissaamme ja matkailemme paljon, joten nappulalle on helpompi siirtää hetkeksi, kun jo puolet ruuasta on jo sitä. Nappula on muutenkin kotioloissakin kätevä kiireisinä aamuina.

Lihoina meillä on yleensä possua, mutta tarkoitus on syöttää monipuolisesti eri lajien lihoja. Broileria, nautaa, kalaa, riistaa, mitä nyt sattuu olemaankaan. Viimalla ei onneksi allergioita ole, joten ruokinta on melko vapaata. Lihat olen tähän mennessä ostanut paikallisesta eläinkaupasta, mutta ajattelin vertailla hintoja ja ostaa jatkossa ehkä jostain muualta. Nappulana meillä on tällä hetkellä Sam's Field Adult Medium. Vaikka maissia sisältääkin, on tämä sopinut Viimalle loistavasti ja toiminut hyvänä perusruokana.

Lihojen lisäksi Viima saa satunnaisesti kananmunaa, piimää, raejuustoa, sekä luita ja muita vastaavia. Rustoluut ei Viimalle sovi ainakaan hirveissä määrin, pöljä kun syö ne niin nopeasti isoina paloina. Rustoja ollaan siis nyt syöty hyvin tarkkaan vahdittuina vähän kerrallaan, ehkä Viima vielä oppisi! Putkiluita menee sitten enemmän, ovat mukavaa ajanvietettä kun kaluaa sisältä ydintä. Lisinä Viima saa joka päivä sinkin ja D-vitamiinin. D-vitamiini tulee kalanmaksaöljystä, sinkki purkista. Joskus laitan ruuan sekaan myös B-vitamiinia (Jossain vaiheessa kokeiltiin vähentämään jätösten maistelua, ja ollaan jatkettu epäsäännöllisen säännöllisesti) ja öljyä turkille. Ajattelin, että joudutaan sinkkitabletti alkuun taistelemaan alas, mutta ei! Menivät oikein kivasti alusta asti lihan seassa, onni on ahne koira! ♥ Miten teillä syödään? 

Pitkästä aikaa aksaa!

Tosiaan kolmet treenit jäi välistä vapun ja tapahtumien takia, ollaan vain oltu eikä tehty juuri mitään. Lisäksi ollaan hoidettu sitkeää tassunpohjan haavaumaa, ties mistä moinen on tullut. Tassun pohja oli selkeästi auki, Viima sai siis hiukan rauhallisempaa toimintaa. Itse hoidin riparivelvollisuuksia ja nyt on käynnissä koulun loppurutistukset, kokeita riittää vaikka muille jakaa. Palailtiin kuitenkin pitkästi aikaa aksan pariin, ja oli älyttömän hyvät treenit!

Treenailtiin valssailua. Kerrankin minulle ei tarvinnut huomauttaa jälkeen jäämisestä! Teen valssit yleensä liian myöhään ja jään varmistelemaan -> Viima jää ihmettelemään ja sekoilee radalla. Nyt meni kuitenkin aivan superisti! Tehtiin molempiin suuntiin, selkeästi huomasi kumpi puoli oli itselleni helpompi ohjata. Viimalla olisi saanut olla vähän enemmän vauhtia. mutta kuulolla se kyllä oli mahtavasti. Oma ohjaukseni oli todella varmaa ja rauhallista, selkeää. pisteet sille! Yhden kerran Viima sai päähänsä alittaa esteen. Viima. Mitä?? Korjasin kuitenkin heti eikä toistunut, ehkä se oli pieni yritys, voisiko näin päästä helpommalla...

Toisena treenattiin puomia. 2On / 2Off edistyy, Viima pysähtyy aivan mahtavasti kontakteille, vähän tuppaa kääntymään vinoon. Kuitenkin, käskysanaongelma. Ajattelin, että Viima erottaisi tokon ja agin toisistaan niin, että voisin käyttää samaa käskyä molemmissa. Yliarvioin. Ei onnistu, jos sanon käskysanan (STOP) ennen kontaktipintaa, Viima pysähtyy heti. Jos sanoisin vasta kontaktilla, ei Viima kerkeä enää vauhdista pysähtyä. Käsky lähtee vaihtoon NYT. En vielä tiedä, vedänkö koko puomin samalla käskyllä (koira tietää käskyn kuultuaan mennä kontaktipinnalle etujalat maassa) vai sanonko jonkun toisen käskyn alastulolle. Kallistun vahvasti ensimmäiseen. Puomillehan meillä on käsky "kiipee", alastulolle en taida ottaa käskyä. Viima tarjoaa nimittäin todella vahvasti pysähtymistä kontaktille, en usko, että erillistä käskyä tarvitsee. Kokeiltiin ensin stopilla, mutta Viima sekoaa tästä täysin, kun kokeilin ilman mitään, Viima tarjosi täydellisesti itse. Jes, nyt vain yhdistämään että "kiipee" on koko puomille. Saatiin kyllä tähän aivan loistavasti edistystä! Itselleni vielä muistutukseksi, tasainen vauhti loppuun asti, nyt hiljennän kontaktille -> Viima oppii sen ja kun lisätään liikehäiriötä, ei enää pysähdy.

Rentoa treenailua

Aurinko paistoi, mieli paloi tokoilemaan ja Viimalla oli energiaa. Suuntasin siis pyörällä lähikentälle. ja ajattelin vetää mukavan rennot tokotreenit, treenailua, leikkimistä, rauhoittumista ja vielä kerran leikkimistä. Tavoitteena oli saada mukava vire päälle, testata on/off nappulaisen toimivuutta ja itse tokossa harjoitella avoimen luokan liikkeita. Treenailin seuraamista, siinä ensin vasemmalle käännöksiä. Alkuun käännökset oli hiukan löysiä ja töksähtäviä, mutta treenatessa muistui Viimalle mieleen miten ne käännökset mentiinkään. Itse pitää muistaa tehdä käännös hieman hitaammin, muuten Viima jää jalkoihin. Kiinnitin myös huomiota väljyyteen, tätä esiintyessä lyhyitä, korkeavireisiä pätkiä lelupalkalla, ja kyllä niitä upeitakin seuraamispätkiä löytyi! Videoin osan suorituksista, ja pistin huomiolle, miten Viiman hännäntöpö heilui koko ajan seuratessa. Tästä tykkään, pitää olla positiivinen! Viimalla on kokoajan tokossa niin iloinen fiilis, tekemisessä häntä heiluu ja naamalla on Viimalle ominainen pieni hymy. Vielä otettiin seuraamisessa avoimessa luokassa vastaan tulevaa muutaman askeleen peruutusta, jota olen lähiaikoina alkanut harjoittelemaan. Taustat oli helpot tälle liikkeelle, sillä Viimalle olen opettanut temppuna peruuttamisen. Sivulla peruuttaminen on ollut hieman hankalampaa, mutta tänään saatiin upeita pätkiä suoralla peruutuksella! Tästä tykkään aivan älyttömästi, mukavasti haastetta ja vaihtelua tavalliseen seuraamiseen verrattuna!

Kapula pääsi myös ulkoilemaan, ja Viiman kehityskaarta sen kanssa on ihana muistella! Alkuunhan kapula oli aivan hirveä, Viima vihasi sen suuhun ottamista, mutta nykyään jos jätän kapulan kentän laidalle enkä reppuun, kävi Viima sen itsekseen sieltä noutamasta häntä heiluen. Ilme oli sellainen "Kato mä osaan!!" Avoimen luokan noutamista siis harjoiteltiin. Hilluttiin kapulan kanssa ensin ympäriinsä, seuraamista, luoksetuloa, maahanmenoa. Pari kertaa heitin kapulan, mutta kun vauhtia ei ollut, heitin kapulan Viimalle vauhdista enkä vaatinut sivulle tuloa, vaan juoksin karkuun. Mukavasti tuli vauhtia lisää noutoon, ja tätä haettiinkin! Lopuksi otin kokonaisena liikkeenä, vauhtia oli edellisten jäljiltä mukavasti, eikä Viima pudottanut sivulle tullessa kuten aikaisemmin on tehnyt satunnaisesti. Pieniä pilkuviilauksia vielä, mutta sanoisin, että noutaminen on jo todella hyvällä mallilla.

Tänään oli hyvä treenipäivä ♥ Viima palkkaantui lelullakin hyvin ja vaihdot nami/lelupalkalle olivat aikaisempaan verrattuna aivan super! Rauhoittumiset onnistui väleissä hyvin ja onnistuin pitämään koko treenien ajan mukavan rennon ja hyvän fiiliksen, sitähän lähdettiin hakemaankin. Eikä treenattu liian pitkään tai kaavoihin kangistuneesti, ja treenattiin lähinnä liikkeiden osia. Pitää enemmänkin käydä tuolla lähikentällä, harmittavan vähän tulee käytyä! Mutta Viiman työskentelystä olen niin onnellinen, Viima näytti niin iloiselta ja sen kanssa oli ilo treenata. Pikku piskiläinen ♥ Ja loppuun vielä pakollinen ihkutus; kesä on lähellä! Auringossa tarkenee liikkuessa jo parhaillaan ilman takkia, nyt on toukokuu, ja on lämmintä! Ei ole lunta! Minä niin rakastan kesää ja kevättä! Tänään käytiin myös korkkaamassa kahlailukausi lähijoessa, ehkä Viima kesän aikana uskaltautuisi uimaankin!

Mitä tekisin nyt toisin?

Mitä tekisin nyt toisin, jos saisin kelattua aikaa taaksepäin? Mitä teen erilailla seuraavan koiran kanssa kokemuksesta oppineena? Viiman sosiaalistaminen onnistui mielestäni hyvin, tämän koiran kanssa on helppo kulkea kaikkialla, autossa, veneessä, kävellen ja julkisilla, ihmisruuhkissa, metsissä, erilaisilla alustoilla eikä ääniarkuuttakaan juurikaan ole. Tämä on aivan älyttömän ihana ominaisuus Viimassa, ja tämä on meidän ylpeydenaihe, samoin katsekontakti. Mutta kyllä niitä muita juttuja sitten löytyykin!

• Lelupalkkaus. Aivan pienestä lähtien palkkaisin enemmän lelulla, pienen pennun kanssa harjoittelisin leikkimisen ja lelupalkkauksen perusasioita. Erilaisia leluja, häiriöitä ja palkkaustapoja, luopuminen ja muut. Viiman kanssa nämä jäi harmittavan vähälle, ja nyt olen joutunut tekemään moninkertaisen työn saadakseni Viiman leikkimään. Tästä olenkin kirjoittanut jo täällä. Pentu kun luontaisesti on leikkisämpi ja innokkaampi!

• Rauhoittuminen. Viiman rauhoittuminen oli todella hyvällä mallilla ja sitä treenattiin, mutta jotenkin se jäi siinä viiden kuun iän paikkeilla. Joo, voin sanoa, ettei meidän taukokäytöksessä ole juuri mitään kehuttavaa, ja se nyt onkin työn alla. Väsähteleväisen pennun kanssa olisi hyvä opettaa rauhoittumista, aina ja kaikkialla! Rauhoittuminen on aivan liian aliarvioitu taito.

• Ohitukset. Niitä ei kannata jättää tekemättä koiran täyttäessä vuoden, T: kokemusta on, nykyään ohitukset on huonontuneet huomattavasti kun puolivuosikkaana mentiin niin nätissä kontaktissa kaikki ohi! 

• Paljon koirakontakteja! Viima leikkii todella rajusti, sitä kun ei koskaan komennettu olemaan rauhallisempi. Onneksi Viima on tämän suhteen helppo persoona eikä haasta riitaa, mutta jotenkin kummassa etenkin vanhemmat tuppaavat ärsyyntymään sen pentumaisesta lähentelystä..  

• Hihnakävely. Viiman kanssa se jäi ikäänkuin tarkoituksella, sillä halusin panostaa siihen, että koirani kestää vapaana kiltisti, lähellä ja kuuntelee. Mutta olisi sitä silti pitänyt ottaa vähän myöskin, kun pennun kanssa ei vielä huomaa, kun hihna kiristyy,, 

• Hiljaa oleminen. Vahtihaukkuminen iski salakavalasti joukkoomme, joten olisi pitänyt aivan pienestä pitäen kiinnittää huomiota, ettei esimerkiksi ovikellon äänille haukuta! Pienenähän ei hirveästi haukuttu vielä, mutta olisi pitänyt ennakoida! Haukkumisesta lisää.

• Enemmän kontakteja muihin eläimiin. Lemmikkikanit herättää Viiman sisäisen ajokoiran, tälläistä olisi pitänyt päästä pentuna tapaamaan! Hevosienkin ohituksissa olisi parantamisen varaa, joten kotieläimiin sosiaalistaminen. Onneksi ymmärtää edes, että rottiin ei kosketa! Siskoni kesyrotat oikeastaan vaan saa Viiman haluamaan leikkiä, Viima aina heiluttaa ujosti hännäntöpöään häkin edessä ja kallistelee rottasille päätään...

Seuraavan kanssa sitten! Töitä on saanut joidenkin asioiden kanssa tehdä enemmän kuin olisi ehkä
tarvittu, omaa tyhmyyttäni. Mutta kyllä me vielä päästään sinne päämäärään mutkienkin kautta, vaikka kestäisikin pidempää kuin suoraan meneminen! Ja onhan Viima jo nyttenkin itselleni niin unelmien täyttymys ja sen ylittäjä, ensimmäiseksi koirakseni sillä on todella vähän vakavampia ongelmia. Mitä itse olisit tehnyt toisin koirasi kanssa?