24. huhtikuuta 2017

Vahtihaukkumisen hillitseminen

Tiedättekö sen tunteen, kun olette juuri asettuneet sohvalle, rentoutuneet ja rauhoittuneet, ja meinaatte saada sydänkohtauksen koiran alkaessa räksyttämään korvan juuressa? Minä tiedän nyt, liian hyvin. Viima tajusi viime kesänä omistavansa äänen, ja alkoi vähitellen käyttää sitä enemmän ja enemmän, niin, että nyt se on jo melkoinen rasittavuus meidän arjessa. Ovikello saa aikaan kunnon konsertin, oveen koputtamiset, oven aukeaminen, kolahdukset, naapurikoirien haukkumiset, yllättävät kovemmat äänet ja kaikki talon ohi kulkevat asiat ilmaistaan jyhkeällä vahtihaukulla. Tylsistyessään Viima haukkuu, treeneissä Viima haukkuu. Yritän kovasti opettaa näitä tapoja pois. Vinkkejä saa antaa, kaipailen kovasti! Rotuominaisuushan tämä on myös, kerta puolet aussia ja puolet serraa, mutta tarkoitus ei olekaan poistaa haukkumista kokonaan, vaan saada Viima lopettamaan käskystä, ja hillitä ylimääräistä räksyttämistä.

  • Rauhoittuminen. Opetellaan omalle paikalle menemistä käskystä, siellä rauhoittumista ja hiljentymistä. Viima osaa jo melko hyvin, mutta en kokenut tätä hyödylliseksi, sillä haukkumisen aiheuttaneet tilanteet ovat hyvin yllättäviä.
  • Asian kuittaaminen omalta taholtani nähdyksi, koiran kieltäminen ja huomion kiinnittäminen pois ovat auttaneet hetkeksi. Viima hiljentyy, katsahtaa minuun mitä häh- katseella ja jatkaa haukkumista. Pahimpina tilanteina en ole saanut huomiota edes pois haukuttavasta kohteesta, hyvänä hetkenä Viima lopettaa, mutta jatkaa pöhisemistä pitkään. Nykyään Viima haukkumisen aloittamisen jälkeen saattaa lähes minuutin haukahdella satunnaisesti katsomatta enää edes koko kohdetta, melko usein tulee "pahoitellen" heiluttamaan häntää minun luokse, haukkuen kuitenkin samalla.
  • Hiljaa olemisesta palkkaaminen. Avustaja menee koputtelemaan oviin ja soittamaan ovikelloa, palkkaan Viiman kun se on hiljaa, mutta haukkumalla ei tapahdu mitään. Näiden harjoitusten kanssa Viima ei ole enää haukkunut lähes ollenkaan, mutta se tunnistaa, milloin harjoitellaan hiljaa olemista. Käytännössä meillä ei ole siis toiminut, vaan Viima tunnistaa koulutustilanteet, ja on tällöin hiljaa.
  • Ovikellojen, koputusten ja muiden äänien arkipäiväiseksi tekeminen. Parhaillaankin koputtelen ovia, soittelen ovikelloja aina ovista kulkiessani. Selkeästi huomaa, että pelkkä ovikellon ääni saa Viiman jo haukkumaan, soittaessani lenkiltä tullessa ovikelloa Viiman kanssa, eli olimme itse soittajan roolissa, Viima haukahtaa pari kertaa. Höpsön ilme oli hieman järkyttyneen epävarma... :D Uskoisin, että tämä voisi jopa auttaa, sillä koira tottuu, että nämä on arkipäiväisiä ääniä, aina ei tule vieraita ja voi olla ihan iisisti.
  • Ajattelin tehdä ovikellosta, koputuksesta ja muista vastaavista positiivisia asioita -> ovikellon äänestä nakkia suuhun, ettei koira kerkeä haukkumaan, yhdistää positiiviseen asiaan.
  • Käskystä hiljentymistä voi tottakai opettaa opettamalla ensin haukkumaan (käytöksestä sieppaamalla), ja sitten hiljentymään (naks, kun koira hiljentyi, liitetään käskysana jne). Tätä voisi kokeilla jos ei muut auta, pelkään vain, että Viima alkaisi tarjoamaan haukkumista ja haukkuisi entistä enemmän.. Onko kukaan kokeillut tätä tapaa?

Vastaanotan mielellään mielipiteitä, kokemuksia ja neuvoja! Haluaisin laittaa nyt haukkumiselle stopin, ennen kuin alkaa laajentumaan sisätiloista ulos ja näin edelleen. Toivottavasti autoin edes muita, jos en itseäni!

2 kommenttia:

  1. En ole (ainakaan vielä) ollut hiljaisuutta opettavassa tilanteessa, mutta toimisiko nuo kaikki kombona? Itse olen etukäteen miettinyt, että mikäli koira oppii vahtihaukkumaan ovikellon, koitan ensin juuri sitä, että soitellaan ovikelloa ja palkitaan. Voisiko Viima hyötyä siitä, että pyytäisit vaikka naapureita rimputtelemaan ovikelloa ohikulkiessaan? Silloin se olisi "ei järjestetty" koulutustilanne. Ovea ei tarttis edes avata.
    Oman koiran kanssa ollaan lisäksi tehty alusta asti sitä, että ovikello voi soida, mutta en pidä mitään kiirettä oven avaamisessa. Olen ajatellut, että ehkä koirakin oppii olemaan kiihtymättä, jos itse toimin rauhallisesti. Kotiin tullessani taas touhuan omiani ennen kuin huomioin koiran. Samaa pyydän vierailta: ensin asetutaan ja sitten tervehditään. Näin koira ei myöskään (toivon mukaan) opi kiihtymään silloinkaan, kun vieras tulee ovesta sisään.
    Tosin mitäpä minä aiheesta tiedän. Tämmöisiä mulla tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kombona kokeillut kaikkia, mutta osaa yhdessä! Meillä ei juurikaan naapureita ole, asutaan niin maalla, mutta tällä hetkellä rimputellaan ovikelloa itse aina liikkuessa! Tämä on auttanut jo paljon. Ovikello vain soi, mutta mitään ei tapahdu. Vieraat vaan on pakko käydä päästämässä sisään, ja tällöin vaadin aina, että ensin rauhoitutaan. :D Kiitos vinkeistä, vähän alkaa hiljakseen mennä parempaan päin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥