29. huhtikuuta 2017

Petionnellisuus; Virkattu koiran peti

Muutaman viikon työn alla ollut virkkaustyö valmistui eilen; Viiman uusi peti. Olen aivan myyty tästä lopputuloksesta, peti on niin ihana, sopii sisustukseen ja Viimakin on tykännyt! Pohjan halkaisija on hiukan liian iso, 70cm, mutta ainakin mahtuu makoilemaan juuri niin kuin haluaa. Kaksinkerroin taitetulla reunalla on korkeutta 20cm, taitoksen ansiosta reuna on mukavan pehmeä ja pyöreä ja kestää hyvin pystyssä. Tarkoitukseni oli ommella petiin pehmikkeeksi tyyny, mutta sinne taitaakin päätyä vain koirien peitto ja viltti, niin saa itse möyhiä semmoiseksi kuin haluaa!

Lankana oli tummanharmaa trikookude, koukkuna käytin Novitan 7mm koivukoukkua. Tämä puikko oli aivan mahtava, tälläistä työtä tehdessä en enää palaa muovi- tai metallikoukkuihin! Ei luistanut kädessä, näyttää mahtavalle ja tuntui todella tukevalta! Työn virkkasin kiinteillä silmukoilla ja lankaa meni sellaiset 3,5 kg. Hintaahan pedille tuli, mutta lopputulos on niin ihana, peti on suomalaista käsityötä ja voin ihastella itse tehtyä. Toivon, että peti voi jatkaa myös seuraavankin koiran turvapaikkana työtään, ja kestää pitkään käytössä tulevallekin koiralle,

Jos joku ohjetta kaipailee, suosittelen etsimään perinteisen maton ohjeen, minkä avulla tekee työn pohjan, itselleni tämä osuus oli hankalin, vaikka melko tottunut virkkaaja olenkin. Reunataite kannattaa tehdä silmukan takareunaan, näin taitteesta tulee selkeämpi ja tiukempi. Reunat tehdäänkin vain jatkamalla ilman lisäyksiä.





27. huhtikuuta 2017

Agitreenit

Maanantaina agitreenien aiheena oli alapuolella näkyvä rata, joka tosin ei aivan ollut tälläinen, en tarkalleen enää muista miten ne käännöksen hypyt menikään... Laatukin on aivan mahtava, mutta ratapiirros kuitenkin! Mustalla radalla tehtiin peruskäännöstä, haettiin estehakuisuutta ja välimatkaa koiraan. Viiman kanssa yritin saada paljon vauhtia, kerrankin oli suoria putkia! Itselläni oli ongelmana, että jäin aivan liian lähelle varmistelemaan ja liikuin nykäyksellisesti, minkä takia Viima tekikin välillä mukavia esteiden ohituksia. Tykkäsin Viiman työskentelystä kovasti, sain palkattua lelulla suuren osan ja vauhtiakin oli mukana! Vähän toivoisin, että Viima pystyisi työskentelemään kauempana itsestäni, tällä hetkellä se kulkee melko kiinni. Mutta kokonaisuudessaan ensimmäinen rata meni meidän osalta todella kivasti! (Kulmat oli kyllä erilaiset, muistaisinpa miten ne meni!)

Sinisellä radalla aloitettiin poispäinkäännöksen harjoitteleminen. Käännöksen kohdalla käännyttiin seinän kautta ympäri, ohjaava käsi pysyi samana. Pientä ongelmaa oli tämän hahmottamisessa etenkin ilman koiraa, koiran kanssa tämä menikin todella hienosti! Käännöksen kääntävä voima oli todella suuri, eikä Viima ajatellutkaan jatkavansa eteenpäin, vaan kääntyi kuten pitikin. Radalla tämä oli todella kätevän oloinen, vaikkei kuivaharjoitellessa siltä tuntunutkaan!

Lisänä oli vielä itsenäisesti keppejä ja pussia, harjoittelin Viiman kanssa keppien kolmannespätkällä. Nyt aloitetaan harjoittelemaan useammin oikeilla kepeillä, pariportteja joutuu siirtelemään koko ajan takaisin oikeaan asentoon, ja Viima on oppinut, että ne siirtyy sen mukana. Kepit on kuitenkin mahtavassa vaiheessa ja edistystä on tapahtunut huimasti viimeisen kuukauden aikana! Tykkään Viiman kepeistä aivan älyttömästi, kepit on Viiman lempieste ja sen huomaa työskentelystä!


Keskiviikon treeneissä mentiin alla olevaa rataa, muuta ei ollutkaan. Vedettiin kolme kierrosta, ensimmäisellä mentiin mustaa rataa, toisella sinistä ja kolmannella sekoiteltiin. Ajattelin rataantutustumisessa (Jonka ajan Viima haukkui/ulvoi taukoamatta.. Pitäisiköhän harjoitella yksinoloa?), ettei tästä tule sitten yhtään mitään, mutta Viima yllätti! Se oli ilmeisesti katsonut mallia ja tajusi samantien mitä piti tehdä, enemmän ongelmia oli (taas) omassa ohjaamisessani. Olin jäljessä, edessä, vauhti oli epätasainen enkä antanut Viimalle tilaa suorittaa. Joo, kun oltiin oma ohjaus hiottu kuntoon, niin Viima meni aivan mahtavasti! Itse tykkäsin tästä radasta jotenkin aivan kauheasti. 

Valsseissa olin aina myöhässä, ja koska Viima muisti edellisen kierroksen jatkon, se tarjosi aina kakkoshyppyä. Kun itse osasin olla ajoissa, se menikin melko kivasti, ja kolmannella kierroksella päästiin menemään rinkiä niin, että kouluttaja huutaa, kun tehdään valssi ja jatketaan toiseen suuntaan. Kivat treenit oli, vaikka Viiman keskittymiskyky olikin jossain aivan muualla (Parvella kaverin luona..) viimeisellä kierroksella. Harjoitelkaamme ilman koiraa ohjaamista ja yksinoloa! 


24. huhtikuuta 2017

Vahtihaukkumisen hillitseminen

Tiedättekö sen tunteen, kun olette juuri asettuneet sohvalle, rentoutuneet ja rauhoittuneet, ja meinaatte saada sydänkohtauksen koiran alkaessa räksyttämään korvan juuressa? Minä tiedän nyt, liian hyvin. Viima tajusi viime kesänä omistavansa äänen, ja alkoi vähitellen käyttää sitä enemmän ja enemmän, niin, että nyt se on jo melkoinen rasittavuus meidän arjessa. Ovikello saa aikaan kunnon konsertin, oveen koputtamiset, oven aukeaminen, kolahdukset, naapurikoirien haukkumiset, yllättävät kovemmat äänet ja kaikki talon ohi kulkevat asiat ilmaistaan jyhkeällä vahtihaukulla. Tylsistyessään Viima haukkuu, treeneissä Viima haukkuu. Yritän kovasti opettaa näitä tapoja pois. Vinkkejä saa antaa, kaipailen kovasti! Rotuominaisuushan tämä on myös, kerta puolet aussia ja puolet serraa, mutta tarkoitus ei olekaan poistaa haukkumista kokonaan, vaan saada Viima lopettamaan käskystä, ja hillitä ylimääräistä räksyttämistä.

  • Rauhoittuminen. Opetellaan omalle paikalle menemistä käskystä, siellä rauhoittumista ja hiljentymistä. Viima osaa jo melko hyvin, mutta en kokenut tätä hyödylliseksi, sillä haukkumisen aiheuttaneet tilanteet ovat hyvin yllättäviä.
  • Asian kuittaaminen omalta taholtani nähdyksi, koiran kieltäminen ja huomion kiinnittäminen pois ovat auttaneet hetkeksi. Viima hiljentyy, katsahtaa minuun mitä häh- katseella ja jatkaa haukkumista. Pahimpina tilanteina en ole saanut huomiota edes pois haukuttavasta kohteesta, hyvänä hetkenä Viima lopettaa, mutta jatkaa pöhisemistä pitkään. Nykyään Viima haukkumisen aloittamisen jälkeen saattaa lähes minuutin haukahdella satunnaisesti katsomatta enää edes koko kohdetta, melko usein tulee "pahoitellen" heiluttamaan häntää minun luokse, haukkuen kuitenkin samalla.
  • Hiljaa olemisesta palkkaaminen. Avustaja menee koputtelemaan oviin ja soittamaan ovikelloa, palkkaan Viiman kun se on hiljaa, mutta haukkumalla ei tapahdu mitään. Näiden harjoitusten kanssa Viima ei ole enää haukkunut lähes ollenkaan, mutta se tunnistaa, milloin harjoitellaan hiljaa olemista. Käytännössä meillä ei ole siis toiminut, vaan Viima tunnistaa koulutustilanteet, ja on tällöin hiljaa.
  • Ovikellojen, koputusten ja muiden äänien arkipäiväiseksi tekeminen. Parhaillaankin koputtelen ovia, soittelen ovikelloja aina ovista kulkiessani. Selkeästi huomaa, että pelkkä ovikellon ääni saa Viiman jo haukkumaan, soittaessani lenkiltä tullessa ovikelloa Viiman kanssa, eli olimme itse soittajan roolissa, Viima haukahtaa pari kertaa. Höpsön ilme oli hieman järkyttyneen epävarma... :D Uskoisin, että tämä voisi jopa auttaa, sillä koira tottuu, että nämä on arkipäiväisiä ääniä, aina ei tule vieraita ja voi olla ihan iisisti.
  • Ajattelin tehdä ovikellosta, koputuksesta ja muista vastaavista positiivisia asioita -> ovikellon äänestä nakkia suuhun, ettei koira kerkeä haukkumaan, yhdistää positiiviseen asiaan.
  • Käskystä hiljentymistä voi tottakai opettaa opettamalla ensin haukkumaan (käytöksestä sieppaamalla), ja sitten hiljentymään (naks, kun koira hiljentyi, liitetään käskysana jne). Tätä voisi kokeilla jos ei muut auta, pelkään vain, että Viima alkaisi tarjoamaan haukkumista ja haukkuisi entistä enemmän.. Onko kukaan kokeillut tätä tapaa?

Vastaanotan mielellään mielipiteitä, kokemuksia ja neuvoja! Haluaisin laittaa nyt haukkumiselle stopin, ennen kuin alkaa laajentumaan sisätiloista ulos ja näin edelleen. Toivottavasti autoin edes muita, jos en itseäni!

23. huhtikuuta 2017

Metsien keskellä

Rakastan kävellä aikaisin aamulla metsälenkkejä, kahdestaan Viiman kanssa. Metsässä on niin rauhallista, siellä on loputtomasti aikaa omille ajatuksille. Ei ole kiire minnekään, saa jäädä rauhassa kuvailemaan kaunista luontoa. Linnut laulaa, osittain jäässä oleva polku ratisee kenkien alla. Viima ilmeisesti vaistoaa oman, rauhallisen ja hyvän fiilikseni. Se pysyy lähellä, ei lähde lintujen perään ja tottelee pienintäkin käskyä. Itseäni ei oikeastaan tuolla metsässä edes ärsytä, jos Viima nappaa matkaevääksi yhden kikkareen lantakasasta, tai jää jälkeen haistelemaan. Viima vaikuttaa itsekin niin levollisen onnelliselta. Aamuinen, keväinen metsä tuoksuu taivaalliselta. Ilma on samaan aikaan viileä, mutta lämmittävä, eikä metsän keskellä juurikaan tuule. Silti on raikasta, sateen jälkeen. Vaikka Sport Tracker näyttikin, että käveltiin vain 3,5 kilometriä, tunnin aikana, Viima oli rauhallinen kotona. Toisaalta se juoksi itse varmaan melkein tuplasti, olihan se koko lenkin vapaana. Mielestäni sen elämä olisi ankeaa, jos joutuisi pelkillä hihnalenkeillä pärjäämään. Onni on näin ihanat lenkkimaastot, melkein takapihalla ♥







Vaikka joudunkin pestä Viiman lähes jokaisen lenkin jälkeen, olen allerginen lähes kaikelle siitepölylle, ja takatalvi tulee melkein joka toinen päivä, rakastan kevättä. Omalla tavallaan, toisaalta rakastan myös kaikkia muita vuodenaikoja. Mutta kevät on rauhallisen onnellinen aika, antaa uutta motivaatiota tehdä ja liikkua. Onnellista kevättä kaikille ♥

18. huhtikuuta 2017

Sisarustreffit

Pääsiäisloma oli ja meni, aivan liian nopeasti! Loman aikana treffailtiin Viiman veljen, Arvon kanssa. Viima on selkeästi perinyt enemmän äitinsä piirteitä, Arvo on enemmän isänsä oloinen. Viima lämpeni leikkimään melko hitaasti, kun toinen oli hieman Viimaa vauhdikkaampi, mutta vauhtiin päästyään sisaruskaksikolla oli oikein lystiä! Selkeästi pitää hommailla enemmän leikkikavereita Viimalle, oli niin onnellista koiraa ja väsyi aivan eri tavalla! 








10. huhtikuuta 2017

Mätsärikauden avaus ja agiliitelyä

Mätsärikausi korkattu! Sunnuntai vietettiin siis mätsäreissä pitkän tauon jälkeen, ja vaikka sää olikin inhottavan märkä ja pimeä, oli meillä mukavaa. Auto saatiin melko lähelle kehiä, niin odoteltiin siellä lämpimässä! Ilmoitin Viiman isoihin aikuisiin. Isoissa meidän parina oli mahtavasti esiintyvä suomenajokoira, mutta saimme punaisen nauhan! Itse törmäilin palkintoihin ja säädin hihnan kanssa, mutta Viima meni superhyvin. Seisottaessa jättää takajalat todella eteen (Näyttää kuvissa aivan järkyttävälle)  ja juostessa yrittää peitsata. Ensimmäisen kehänpuolikkaan yritin saada peitsausta pois, laukan kautta Viima onneksi vaihtoi lopulta raville! Nauhakehissä ei sijoituttu, mutta päästiin kymmenen parhaan joukkoon arviolta. PUN-, mutta tyytyväinen olen jo ylipäätään punaiseen nauhaan! Tuomari tykkäsi Viiman kontaktista ja meidän yhteistyöstä, sillä kai sitten pärjäsikin näin pitkälle. Koko mätsäri oli hyvin järjestetty, kehät meni ripeästi ja ilmapiiri oli hyvä, toki kehät olisivat voineet olla hieman suuremmat, edes isoille koirille. 






Tänään käytiin agitreeneissä, mentiin P-kirjaimen muotoista hypyistä ja putkesta muodostuvaa rataa sekä kontakteja ja erikoisesteitä. Viima meni hyvin, itse töppäilin! Valssit aina myöhässä ja itse jäljessä, mutta Viima meni juuri niin kuin olin ohjannutkin. Putken hieman piilossa ollut toinen pää aiheutti hieman jännittämistä, ja jouduin Viiman saattamaan melkein putken suulle asti. Putkihakuisuus siis treenin alle! Onko ideoita hyviin putkille hakuisuutta parantaviin harjoituksiin? Pituus ja muuri ei ollut meille yhtään hankalaa, kontakteilla harjoittelemme itsenäistä pysähtymistä. Itse jään taitteen kohdalle ja koira suorittaa itsenäisesti, ongelmana tässä se, että Viima pysähtyy ja jää himmailemaan kontakteille, joten vahvistakaamme sitä, että etutassut on maassa! Kivat treenit oli kuitenkin, ja nyt on itselläni selkeitä suunnitelmia miten tästä jatkaa!

8. huhtikuuta 2017

DIY patukkalelu

Kaivoin eilen ompelutarvikkeet esiin, ja päädyin tekemään tälläisen patukan Viimalle. Yhden vastaavanlaisen olen tehnyt jo aikaisemmin ja Viima piti siitä. Tämä ei tosiaan kestä kovin vahvaotteisella koiralla, mutta meillä on kestänyt treeneissä yllättävän hyvin! 


Tarvitset:

  • samankokoiset palat esimerkiksi fleeceä ja vahvempaa vuorikangasta
  • kaksi noin 15cm pitkää nylonnauhaa
  • täytteet, halutessasi esimerkiksi vinku tai muu vastaava


Laita palat päällekäin, oikeat puolet vastakkain. Eli jos haluat fleecen päälle, laita ensin vuorikangas ja sitten fleece.Taita seuraavaksi kaksinkerroin, fleece sisäpuolelle.


Ompele pitkä sivu yhteen. muista tehdä pienet peruutukset alkuun ja loppuun. Jätä lyhyet päät auki! 


Kännä putki oikeinpäin. 


Polta nylonnauhan päät, etteivät ne purkaudu. Tämä onnistuu esimerkiksi sytkärillä tai kynttilän avulla. Varo ettet polta sormiasi! Pujota nauhan päät taustakankaiden väliin. 


Ompele pääty umpeen. Jätä toinen pääty vielä auki, se ommellaan täyttämisen jälkeen. 


Täytä putki haluamasi kovaksi. Itse käytin kangastilkkuja, ja laitoin mukaan muovipussin. Tämän ansiosta lelu rapisee hieman, sama toimisi paremmin esim. sellofaanilla. Voit myös halutessasi laittaa sisään esimerkiksi vingun, mitä haluatkaan! Täyttämisessä saa käyttää luovuutta.


Pujota nauhan päät vuorikankaiden väliin, suosittelen kiinnittämään nuppineuloilla! Ompelu voi tässä olla vähän hankalaa, etenkin jos täytteitä on paljon. Katso, että kaikki kankaat tulee mukaan ompeleeseen!


Päiden saumat jää tällä ohjeella näkyviin, mutta ainakaan itseäni se ei haittaa. Voit siistiä saksilla sauman reunoja kuten itse tein, mutta se ei ole pakollista. Varo leikkaamasta nauhoja!


Valmis lelu! Ohje on todella helppo ja onnistuu aloittelijoiltakin, mutta kankaat ovat paikoitellen todella paksuja, joten ompelukoneen neula saattaa joutua koville. Päiden saumathan voisi ommella myös piiloon, mutta itse en koiranleluissa jaksa niin tarkkaa työtä tehdä. Toivottavasti edes joku hyötyi tästä helposta ohjeesta! Haluaisitteko jatkossakin jotain käsityöohjeita?

5. huhtikuuta 2017

Viimeiset maaliskuulta

Jes, tässä sitä ollaan selittelemässä miksi en ole kirjoitellut! Koulussa oli kuitenkin liikaa kiireitä, tästä päivästä eteenpäin on taas helpompaa. Parantelin juuri yli parin viikon onnistuneet kuvat, tässä tulee maaliskuun viimeiset otokset!