Keväiset kuvat ja linkkaa blogisi!

Muutama otos päivän tai parin takaiselta lenkiltä. Viimeinen kuva on mielestäni aivan ihana! 

Blogien lukulistani on päässyt hieman hiipumaan, aktiiviset koirablogit ovat kai ilmeisesti katoava luonnonvara. Joten, linkkaa  aktiivinen koirablogisi! Tiedän oikein mainiosti, että tämä on ollut vaikka kuinka monessa blogissa, mutta kaipaan uutta luettavaa, ja pienempiä blogeja harvoin tuppaa löytämään mistään! Voisin oikeastaan kirjoittaa jonkinlaista esittelyä lemppareistani/muuten mieleen jääneistä blogeista.

Ensimmäiset tokomöllit

Tänään Viimalla oli edessä siskoni kanssa ensimmäiset tokomöllit. Kisaajia oli vain vähän, ja tunnelma oli rento! Liikkeiden välissä sai myös palkata, mikä helpotti kynnystä lähteä kisaamaan.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min - 7 Makasi lonkallaan vinohkosti ja ennakoi sivulle tulon, mistä lähti pisteet. Muuten pysyi hienosti, eikä häiriintynyt edes, vaikka yksi rivistöstä lähti liikkeelle.

Seuraaminen - 9,5 Seurattiin pidempää pätkää, mikä hieman hämmensi Viimaa. Pisteet lähti hienoisesta etuilusta alussa. Vauhdinmuutokset olivat tänään aivan upeat!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9 Muuten aivat super, mutta Viima ennakoi sivulletulossa. Ilman tätä olisi ollut puhdas kymppi.

Luoksetulo -10 Luoksetulossa Viima pinkoi tänään aivan täysiä, ja voitiin huokaista helpotuksesta, kun sivulletulo oli suora.

Noutoesineen pitäminen - 9,5 Ennakko-odotuksiin verrattuna aivan mahtava, pientä kapulan pureskelemista, mistä lähti puolikas.

Kauko-ohjaus - 10 Ei lisättävää..

Estehyppy - 0 Jaa, kuka on opettanut Viiman kiertämään hypyn? Nollille meni. :D Hyppyeste oli erilainen kuin omalla seuralla ja hieman korkeampi, ehkä tämä aiheutti hypyn kiertämisen.

Kokonaisvaikutus - 10 Viiman ja siskoni nuori ikä ja mahtava yhteistyö hurmasivat tuomarin, ja olihan se kaunista katseltavaa!

Yhteensä 163,5 p ja ALO1, luokassamme sijoituimme toisiksi. Ykköstulos oli aika tiukilla tuon esteiden nollan takia, mutta jäi onneksi yli 160:nen. Kokonaisuudessaan aivan mahtavaa ensimmäiseksi kokeeksi, seuraavaksi vain virallisiin kisaamaan! Saa kyllä olla ylpeä tästä koirasta. Seuraavaksi harjoitelkaamme hyppyyn varmuutta, ennakointeja pois sekä palkkaamattomuutta. Miten olette opettaneet koirillenne palkkaamattomuutta virallisiin? Videosta puuttuu paikkamakuu sekä kapulan pito + jouduin leikkaamaan osan seuraamisesta pois huonomman laadun takia.

Alkuviikon positiiviset

Elämässä on liikaa negatiivisuutta ja etukäteen harmittelua. Kaiken pessimistisyyden keskellä voisimme syventyä hetkeksi ainoastaan positiivisiin asioihin, kaivella pienimmätkin onnistumiset esiin koloistaan. Missä olimme tänään hyviä? Mikä onnistui, mikä toi hyvän mielen? Tässä minun listani lähipäiviltä, toivottavasti tämä saa sinutkin miettimään myös niitä onnistumisia! ♥

• Lenkillä tuli vastaan hevonen, aivan meidän talomme lähellä. Viima näki hevosen ollessaan vapaana, mutta totteli luoksetulokäskyä (vielä nopeasti!), eikä haukkunut ohittaessa ollenkaan! Talon lähellä se on alkanut harrastamaan erinäistä vahtihaukkumista. Ilmeisesti osasin siis itse ajoittaa tekemiseni oikein, ja koirakin on tajunnut jotain!

• Tällä samaisella lenkillä ohitimme myös toisen koirakon todella kivasti. Viima kulki metsässä vapaana, ja huomasi koirakon ennen itseäni. Luoksetulokäsky kuitenkin toimi, eikä ohituksessakaan tarvinnut tuijotella!

• Agilitytreeneissä vauhtia ei puuttunut. Viima oli hieman ylikierroksilla, ihme ja kumma. Haki esteille hyvin ja kaukaa, vaikka täten tuli omista töppäilyistä johtuen pari virhettä. 
• Viima antautui kiltisti pestäväksi kuraisen lenkin jälkeen. Yleensä joudun kantamaan sen kylppäriin, nyt ohjautui suoraan sinne pahasti mulkoillen.. 

• Lenkillä oli ihanaa kulkea keväisessä luonnossa, koiran kulkiessa kiltisti näkökentässä! Tämä on niin luksusta, kun voit vain kävellä ja katsoa metsää, ilman lunta! (terv. En pidä talvesta) Tästä koirasta näkee niin hyvin, miten se on onnellinen saadessaan riehua ja juosta vapaana metsissä!
• Aamulla ylimääräisenä aikana sängyssä löhöily ja Viiman masun rapsuttaminen!
• Kamera on lähtenyt monelle lenkille mukaan, ja olen saanut paljon ihania otoksia, turhan usein unohtuu ja harmittelee lenkillä jälkeenpäin kameran unohtumista.

Haastan kaikki kommentoimaan joka päivä esimerkiksi viikon ajan jotain kivaa, vähän pidempää kommenttia blogeissa ja sosiaalisissa medioissa! Ja lukisin myös mielelläni teidän arjen pienistä iloista, joten saa kirjoittaa omaan blogiinsa ja laittaa linkin tämän kommentteihin. Toivottavasti saimme edes pienen hymyn huulillesi, kiitos lukemisesta!

Lelupalkkauksesta

Sorrun usein treenatessani pelkästään tavalliseen namipalkkaan, se on helppo vain kaivaa taskusta ja antaa syötäväksi. Sen voi heittää, laittaa etu- tai takapalkaksi, sillä voi houkutella. Ei siinä, namit ovat mielestäni todella tärkeä osa harrastuksiin kouluttamista, mutta tutustuttuani eri tavalla palkkautuviin koiriin, voin sanoa, että seuraava opetetaan toimimaan myös lelupalkalla aivan pienestä lähtien.

Ruokapalkka on useimmiten virettä laskeva palkkaustapa. Viima on onneksi hyvin ahne, joten se pysyy ruokapalkallakin melko hyvässä vireessä. Ongelma tässä on se, että vauhtia kaipaaviin liikkeisiin vauhdin saaminen on melko hankalaa. Lelupalkka nostaa virettä, ja Viima kyllä palkkautuu hyvässä vireessä hyvänä päivänä lelulla melkein yhtä hyvin kuin ruoallakin. Mutta, otappa taskusta yksikin nami, niin leikkimisfiilis särkyy ja palkaksi ei ole enää tarpeeksi hyvä.

Tällä hetkellä Viima tarvitsee leikkimiseen enemmän motivaatiota. Vaikka hullulta kuulostaakin, Viima on opetettu leikkimään. Viime kesänä lelupalkka oli kaukainen haave, Viima oli hyvin kiinni ruoassa. Syksyllä, aloittaessani harjoittelemaan oikeastaan vain palkkaamista, harppasimme suuren askeleen eteenpäin, ja nyt olen melko tyytyväinen! Lelua yritän käyttää lisääntyvissä määrin palkkana, lyhyitä hetkiä kerrallaan. Leikkiminen kanssani olisi tavoiteltava asia.

Uusien lelujen hankkiminen auttoi myös. Kokeilin Ke-Hua, Berran lampaankarvapatukkaa, eri paksuisena, naruleluja. Namipalloakin kokeiltiin, mutta se ei ainakaan silloin toiminut yhtään. Viima kuitenkin riehaantui Berran patukoista, vaikka aina uskoinkin, ettei se pitäisi patukoista. Olkaa siis ennakkoluulottomia! Patukka on Viiman lempparilelu, ja sen avulla otettiin taas pieni askel eteenpäin. 

Meidän keskeinen paras leikkimistyyli on vielä hakusessa, Viima rakastaa päättömänä ympäriinsä juoksemista, mikä on muiden kanssa hallissa treenatessa hankalahko toteuttaa. Noutaminen ei kuitenkaan ole ollut koskaan se juttu. Otamme innolla vastaan mielipiteitäne ja neuvojanne, miten hyödynnätte lelua palkkauksessa?

Hierottavana

Viiman ensimmäinen hierontakerta takana, eikä itselläni ainakaan ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa! Viima käyttäytyi hierottavana mallillisesti ensikertalaiseksi, vaikka puolivälissä oli pakko nousta venyttelemään oikein pitkästi. Pientä levottomuutta ja muuta jumien kohdissa kun ei tuntunut hyvältä.

• Lantiossa oli jumi, polven ja lantion välisessä pitkässä lihaksessa. Se sai aikaan polven pienen kääntymisen sisäänpäin liikkeessä. Tämä kuitenkin jäi onneksi pois, kun kireys lihaksesta saatiin aukaistua. Lantiossa olevat jumit ovat ilmeisesti agilitystä peräisin, ja niitä olisi hyvä välillä jatkossakin käydä hierojalla aukomassa. 
• Kaulan ja niskan alueella oli myöskin kireyttä, johtuen tokosta ja sen toispuoleisesta pään asennosta. Pitkin selkärankaa muutenkin oli pieniä jumikohtia, mutta suurimmat lantiossa ja kaulassa. Näihin saatiin mukaan muutamia venyttelyohjeita namin kanssa, aiotaan ehdottomasti kokeilla ja jatkaa itse kotona! 

Kaikenkaikkian Viima kuulemma on hyvä, terverakenteinen koira, jolla on lihaksisto hyvässä kunnossa, muutamia jumeja lukuunottamatta! Jatketaan siis samaan malliin lihaksiston huoltoa doboilemalla ja vapaana kulkemisella, lisätään mukaan pienet kotivenyttelyt joilla ehkäistään jumeja selkärangassa sekä kaulan alueella.

Väsynyt koira hieronnan jälkeen lepäilemässä ♥

Minkälaista on teidän lihashuolto koirille?

Agikuulumiset

Maanantaina käytiin treenailemassa agilityä. Aiheena olivat puomi ja eteenmeno, viiden esteen suoralla. Puomia harjoittelemme 2on2off-tekniikalla. Pari vahvistusta kontaktille pysähtymiseen, sitten koko puomia. Viimalla menee muuten hyvin, mutta mielellään hyppäisi kontaktin jälkeen alas ja juoksisi maan kautta toiselle kontaktille. Ilmeisesti korkein kohta hieman vielä jännittää, siihen varmuutta. Puomi alkaa meillä olla melko valmis, enää vauhtia ja varmuutta!

Eteenmenoa otimme etupalkkauksella. Aluksi niin, että ohjaaja jää seisomaan esteiden taakse, myöhemmin juoksee mukana. Viima keskittyi hienosti etupalkkaan, ei kääntynyt katselemaan minua! Itse pitää muistaa antaa "työrauha" koiralle, jos olisin jäänyt hokemaan käskysanaa, olisi rimat tipahdellut. Hyvin siis meni!

Pahoittelut kuvien vähyydestä, joka päivä olen muistanut vasta lenkillä, että kameran olisi voinut ottaa mukaan.. Torstaina Viima pääseekin hierottavaksi, odotan todella innolla! Jos osaisi rentoutua osaavissa käsissä ja oppia olemaan hierottavana. Toivon kovasti ettei mitään jumeja löydy, mutta tokoharrastus, agility, talven jäillä liukastelut sun muut, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään!

Hiihtoloman kuulumiset

Hiihtoloma on nyt päätetty näihin tunnelmiin. Oli kyllä niin mahtavaa, kun aurinko paistoi, eikä pakkasta ollut kovin paljoa. Ulkona olemisen lisäksi käytiin hiihtämässä 12 kilometrin lenkki. Vaikka veto ei meille suuri juttu olekaan, olen ylpeä tuosta otuksesta! Yleensä Viima kyllästyy heti pidemmillä lenkeillä vetämiseen, nyt ei siitä ongelmaa ollut. Muutamia todella ihania vetopätkiä oli mukana, sai mennä ja kovaa! 

Maanantaina käytiin agilityn viikkotreeneissä, tälläkertaa aiheena oli keppejä ja valssirataa. Valssit sujui todella hyvin, Viima hakee omatoimisesti itse esteille, eikä ohjaaminen meille ole vaikeaa. Vauhdin lisääntyessä oma ohjaaminen valsseissa voisi olla nopeampi, en kerkeä tehdä valsseja loppuun, jos Viima menisi kovempaa. En nähtävästi usko, että koira hyppää esteen yli, ilman että jään tätä itse todistamaan ja varmistelemaan... :D Kyllä se sieltä tulee, pitäisi itsekin uskoa! Kepeissä ei meillä ole ongelmaa, voisin katsoa, jos saisin joskus videoitua jotain pätkää kepeistä tai treeneistä.

Mikä oli lempparisi näistä kuvista?

Ongelmiako?

Onko meidän arki täydellisen ongelmatonta? Ei. Onko nämä ongelmat sitten jostain syystä vaiettavia asioita, joista ei puhuta, joissa kärvistellään yksinään kotona? Minun mielestäni ei pitäisi olla. Kyllä ongelmista pitäisi pystyä puhumaan. Ei meillä ole millään tavalla suuria ongelmia onneksemme. Viima ei mielestäni ole ongelmakoira, ehkä omistaa muutaman koiraongelman. Ehkä suurimpana, iljettävimpänä ongelmana meillä on Viiman ajoittainen koprografia. Koprografia suomeksi lyhyesti: koira syö omia ja lajitoveriensa ulosteita. Tämä on ollut meidän ongelma, ihan pienestä pennusta lähtien. Me ollaan kokeiltu eri ruokia, puhuttu monen eri ihmisen kanssa tästä, oma johtopäätöksemme ja lopputuloksemme on se, että Viima vaan yksinkertaisesti tykkää siitä, ne on mukavia välipaloja, ja niiden syöminen on pinttynyt tavaksi.

Kesällä tämä ongelma on jäänyt lähestulkoon taakse. Talvisin kun ne ovat ihanasti jäässä niin niitä syödään. Miten tästä pääsee eroon? Odotan innolla, että joku tulee kertomaan ratkaisun, jolla tämä saadaan hetkessä pois. Me ollaan kokeiltu B-vitamiinia, jos se olisi johtunut puutostilasta, ei auttanut. Useita eri ruokia ollaan kokeiltu, yritetty syöttää ananasta, ripotella tuotosten päälle valkopippuria, syötetty enemmän lihaa. Parhaillaan me ollaan siirtymässä puoliraa'alle, sillä lihan syöttäminen on välillä auttanut. Totesimme tämän talven jälkeen, että Viimalle tästä on vain tullut iljettävä tapa. Paras apu on tähän mennessä ollut luopumisen treenaaminen ja kuonokoppa. Kuonokopan ansiosta Viima saa olla vapaana pihalla, ilman että seuraat itse jokaista askelta perässä. Se on helpottanut meidän arkea (vaikka ei tämä arkea haittaava ongelma ole missään vaiheessa ollutkaan), vaikka pyrimmekin päästä siitä irti.

Viima jättää nykyään yllättävän hyvin. Jos on palkkaa mukana, ja huomaat aikeet ennen kuin on liian myöhäistä, Viima jättää käskystä. Ei aina, ei todellakaan. Tätä me tullaan treenaamaan varmaan ikuisesti, tällä hetkellä on tavoitteena varmempi luopuminen. Eihän tästä sinällään tosin edes ole sen suurempaa haittaa, mutta kaikki koiranomistajat voi varmaan kuvitella sen tunteen, kun löydät valkoiselta karvalankamatolta oksennettua koiran kakkaa? Voin sanoa, se haisee aivan järkyttävälle. Viima syö vauhtiin päästyään sitä niin järkyttävät määrät, että maha ei kestä. Matolääkitykset me hoidetaan myöskin melko huolellisesti, kuten saattaa arvata.

Kakansyönnin lisäksi elämäämme ei vaivaa muut hirveät ongelmat. Toki Viima harrastaa esimerkiksi vahtihaukkumista, mutta se on mielestäni pitkälle rotukysymys. Viiman puolikas aussi haluaa suojella meitä hirveältä ohikulkijalta, varmasti sen viattoman ohikulkijan pohjimmainen ajatus oli syödä koko talo. Haukkuminen taitaa olla niin puhtaasti sisäänrakennettu asia, ettei me tulla sitä saamaan pois. Ei se toisaalta edes hirveästi häiritse, jos vain sattuu tulemaan paljon vieraita kerralla niin ärsyttäähän se kuunnella sitä jatkuvaa räkyttämistä, ja jälkipöhinöitä, joita on ehdottomasti jatkettava vieraan saapumisen (tai ohikulkijan ohitettua talon) jälkeen. Nyt haukkuminen on vielä hallinnassa, tästä ei toivottavasti jatketa enää pidemmälle.

Perfektionistina voin toki myös valittaa hihnakävelystä, siitä löytyy ikuisesti parannettavaa. Ja vapaana kulkemisesta. Tällä hetkellä voisin sanoa, että vapaana kulkiessaan Viima saisi kulkea lähempänä ja olla hieman tarkkaavaisempi kulkemisistani. Hihnassa kulkeminen taas meinaa meiltä välillä unohtua, kun niin metsissä kuljetaan, että vapaanaoloaikana saadaan jatkuvasti kulkea vapaana. Ohituksetkin jää tämäntakia vähän vähälle, ja harmikseni totesin yksi päivä, että Viima on alkanut tuijottelemaan ohikulkevia koiria. Mitäs asutte metsässä.. Tämän huomion jälkeen havahduin kuitenkin miettimään meidän ohituksia, ja lähiaikoina on tiedossa mahdollisimman paljon kaupunkikävelyitä, ohituksia ja hihnassa kulkemista.

Kaiken kaikkiaan meidän elämä on melko helppoa, vaikka pienet ongelmat onkin asuttautuneet osaksi arkea. Viimeisimpänä mainittuun meinaan puuttua, ja saada meidän lenkeistä entistä mukavempia, mutta haukkuminen ja koprografia varmaan jatkaa mukana elämistä. Siihen on jo niin tottunut, ettei se edes häiritse, kun on lähestulkoon hallinnassa, Tällä hetkellä olen tyytyväinen ylipäätään siitä, että minulla on terve koira, jonka kanssa saan harrastaa ja elää. Viima pyörii arjessa mukana, eikä koira ole meille rajoite, vaan iloa tuova perheenjäsen. ♥
Onko teillä ongelmia, tai selätettyjä ongelmia? Herättikö kirjoitus jotain ajatuksia sinussa?