26. helmikuuta 2019

Puolivuotias lapsonen

Oon ihan järkyttynyt miten aika on mennyt näin törkeän lujaa. Yritän päästä parhaillaan eroon Pilkkeen kutsumisesta pennuksi kun ei se sitä kauaa enää ole mutta vaikeaa on... Viimeiset vajaa puoli vuotta on ollut kyllä ihan parasta aikaa ikinä, Pilke on kaikkea mitä toivoin ja enemmänkin. Harrastuksia ajatellen se on ihan todella lupaava, vauhtia ja virettä riittää, mutta ikinä Pilkkeellä ei ole keittänyt kunnolla yli. Se pysyy toistaiseksi täydellisesti järkevän toiminta-alueen rajoissa ja sillä on ihan loistavat mahikset tehdä pyydetyt jutut näyttävästi ja nopeasti ja sopivalla vireellä.


Pilke palkkautuu lelusta ja namista, on superahne mutta myös vahvasti lelun perään. Se osaa juosta kuolleelle palkalle, noutaa lelua, vaihtaa kädessä olevaan leluun tai vaihtaa kesken leikin namiin ja siitä takaisin leluun. Lelupalkkaa pystyy käyttämään fiksusti ja Pilke tekee oikeasti töitä sen eteen, ainoa haasteita tuottava juttu sen kanssa on hieman laajahko rallattelurinki, Pilke käyttää tasan tarkkaan koko alueen hyödykseen ja täten rallattelee ympäri hallia mikä tuottaa ryhmätreeneissä omat haasteensa meidän treenaamiselle XD Kaikki ei ihan arvosta hurjasti leluaan tappavaa, valon lailla kiitävää penturakettia...


Pilke oppii nopeasti ja on fiksu. Se voisi tarjota paremmin, tällä hetkellä se paljon käy vain makaamaan rauhoittumisasentoon mutta sitähän tässä on vahvistettu ja siinä sinnikkäästi pysymistä, en siis valita. Rauhoittuminen on sille hyvin vahva käytös, ja etenkin alustalleen se rauhoittuu heti leikkimisenkin jälkeen ongelmitta ja pysyy siinä kohtuullisesti vaikka itse liikkuisinkin. Kuitenkaan Pilke ei ole syvästi rauhallinen vaan enemmän odottaa vaan jonkun toiminnan alkamista. Kotona se rauhoittuu sitten paremmin, yritetään siirtää käytöstä vielä häkkiin tai matolle! Pilkkeelle on vähän arjessa vaikeaa rauhoittua uusissa tilanteissa, esimerkiksi vieraiden kanssa se on aivan mahdoton riehumaan. Aika paljon se kuljeskelee ja leikkii muutenkin sisällä, mutta tarvittaessa osaa oikeasti hyvin rauhoittua ja uskon, että ikäkin vaikuttaa vielä vahvasti.


Lenkillä Pilke kestää hyvin vapaana ja ohitukset sujuvat nykyään melko hyvin varsinkin namien kanssa. Hihnassa kiskominen on ihan mahdotonta ja sille yritän parhaillaan keksiä ratkaisua. Pahimmasta jännityksestä toisia koiria kohtaan ollaan päästy yli ja välillä Pilke haluaisi leikkimään, mutta välillä saatttaa käydä niin että ohitukset menee ahdistuneesti hihna tiukalla pakoon juostessa. Päästyään tutustumaan Pilke on tähän mennessä tullut kaikkien kanssa juttuun eikä se enää sen jälkeen jännitä, eikä esimerkiksi hallilla toiset koirat aiheuta sille mitään ongelmaa. Kaikkia ihmisiä se rakastaa yli kaiken ja on vähän turhan innokas tervehtimisessä... Mutta mieluummin näin kuin että niitä tarvitsisi pelätä!


Arjessa Pilke on melko rohkea nykyään eikä mikään tuota sille suurempia ahdistuksia. Julkisilla se kulkee hyvin, kauppakeskuksissa viihtyy mainiosti eikä autotkaan tuota ongelmia. Matkustaa ongelmitta niin takakontissa, takapenkillä kuin jaloissakin, mihin olen ehdottomasti tyytyväinen! Sisäsiisti se ei vielä täysin ole, mutta nyt on taas monta päivää mennyt ilman kummempia vahinkoja. Yöt se pidättää hyvin ja pitkään ja nukkuukin mun kanssa pitkiä unia ja vielä päälle makoilee aamulla kainalossa, mutta iltaisin saattaa sattua vahinkoja. Yksinolot vietetään edelleen hyvin rajatussa pelkistetyssä tilassa, yksi kokeilu vapaana huoneessa riitti ja saimme hyvästellä ikkunalaudalla majailleen tuoksutraakkipuuni... Yleisesti Pilke on kuitenkin hiljaa ja siivosti, mutta hammastelee mielellään kaikkea ja saa siksi jatkaa vielä rajattuja yksinoloja.


Kokonaisuudessaan Pilke on ollut vallan täydellinen just mulle <3 Vähän se on ehkä turhan hullu ja itsesuojeluvaistoton ja pelottaa jo nyt ajatus miten tulen sen perässä agilityradoilla kestämään kun vauhtia riittää, mutta lupaava kaikinpuolin niin kotona, liikkeessä kuin harrastuksissakin. Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan näin mahtavan koiran kanssa!

2. helmikuuta 2019

Tokotokotoko

Lähiaikoina ollaan treenattu paljon, niin kotona kuin hallillakin. Saatiin alkuviikosta koko tammikuun odotettu ja jännitetty tieto, mitä en todellakaan olisi uskonut, nimittäin me päästiin Kennelliiton Tokonuoriin! Oon aina sivusta seurannut leirejä kun ei ole ollut koiraa millä hakea, vihdoinkin haaveista tuli totta <3 En malttaisi odottaa ensimmäistä leiriä!

Viime sunnuntain vähän fiilikseltään huonojen treenien jälkeen tartuttiin härkää sarvista ja ollaan treenattu paljon häiriöitä. Tiistaina siskoni Viiman kanssa yritti häiriköidä mahdollisimman paljon, he treenailivat omiaan ja välillä häiriköivät meitä. Pilke sai tehdä rauhoittumista ja luopumista sekä yleisesti kontaktissa pysymistä ja oli hurjan pätevänä. Luopumisessa se on edennyt hurjasti!


Torstaina tehtiin olkkaritreeninä perusasentoa sekä kaukojen istumisessa pomppua käsitargettiin. Tällä siis tarkoituksena saada mahdollisimman nopea ja kiva pomppuvaihto tassuttelun sijaan ja opettaa ryhdikkyyttä, tehtiin ekaa kertaa ikinä. Pilkkeen on tosi vaikea hoksata että takamuksen pitää pysyä paikallaan, se mielellään pomppaisi suoraan seisomaan kun saa käskyn käsitargetista. Mutta tässäkin saatiin kivoja onnistumisia, käsi tarpeeksi alhaalla ja tarpeeksi rauhallinen mielentila niin Pilke pystyy tehdä ns tarpeeksi olemattoman pompun käteen. Näitä jatketaan, toivottavasti päästään hyödyntämään maahan-istu vaihdon opettamisessa! Perusasentoon perushoukuttelu, Pilke on nyt hoksannut että sivulle voi istua vaikka samalla namia tavoitteleekin.



Perjantaina lähdettiin extempore pitkästä aikaa hallille kun saatiin kyyti. Saatiin olla ihan rauhassa itsekseen ja hyödyntää koko hallitila. Vähän odottamista ja kaukoja, paljon paljon lelupalkkaamista. Lisäksi ensimmäiset vauhtinoudot kapulalla ikinä ja vähän näyttelyjuttujen muistuttelua. Lelulla pentu palkkautuu niin superisti etten ehkä kestä, lisäksi se kykenee ensin sinkoamaan järkyttävällä raivolla pallon perään, sitten tuomaan sen miulle ja vaihtamaan lennosta namipalkkaan ja siitä kiinni naruleluun. Tää on miulle täysin superhieno extremejuttu, Viima ei koskaan kykenisi kun ruoka on vaan niin kivaa ja lelut blääh. Kapulan kanssa lähti perään ongelmitta, ensimmäisellä kerralla iskussa oli vähän ongelmia kun Pilke ei tiennyt miten päin sen suuhun ottaisi ja matkalla takaisin piti nätisti suussa muklaamatta mitenkään sen pienen ajan, mitä ennen lelulle vapauttamista kerkesi pitämään. Kokonaisuudessaan noudot meni tosi hienosti eikä Pilke ällöksy kapulaa yhtään! Ennemmin haluaisi lähteä rallattelemaan mikäli ei ole selvät sävelet mitä ollaan tekemässä.

Näyttelyjuttujen puolesta edistystä oli perjantaina havaittavissa - Pilke pystyy jo suurinpiirtein ravaamaan näyttelyhihnassa vaikka edestakaisin mennessä meno on vähän kiemurtelua ja ympyrällä kääntyminen vaikeaa, Pilke vetää näyttelyhihna kireällä melkein mun eessä tai sitten tapittaa suoraan silmiin namia. Mutta liikkeet pystyisi tästä jo katsomaan toisinkuin epämääräisestä laukkailupomppimisesta! Kovin nätisti se kyllä seisoo ja antaa asetella, tarkoitus olisi Jyväskylän pennelissä käydä ensimmäistä kertaa kehäilemässä.


Lauantainakin vielä lähdettiin hallille, tällä kertaa kaverini kanssa. Halli oli alkuun varattu ja odoteltiin parvella, Pilke sai opetella rauhoittumista. Sitten päästiin tekemään toiset koirat häiriönä ja Pilke kuunteli todella hyvin. Tehtiin taas häiriötreeniä, lisäksi perusasentoa ja ruudun alkeita. Häiriötreeninä vähän kaikkea mahdollista, Pilke kesti hyvin mun lähellä ja käskyn alla, ja vaikka lähti muutamaan otteeseen lelu/leikkivä koira -häiriöihin juoksemaan niin palasi heti käskystä takaisin, paras pieni!

Perusasentotreeninä taas perusimutus, lisäksi kokeiltiin seinän vieressä mutta se ei ottanut onnistuakseen. Pilkkeen perusasento on itseasiassa vielä vähän liian takana, mutta päädyttiin että kyllä se ajanmyötä eteenpäin sieltä valuu, turha siis siitä nipottaa. Mutta etäisyys musta oli tällä kertaa todella hyvä ja Pilke istahti aika helpolla vierelle. Peili on ehdottomasti hyvä kaveri, huomaa heti paljon enemmän kaikkea. Ruudun alkeita treenattiin niin, että kaveri hetsasi lelulla ruutuun, sitten jätti sinne lelun ja siirtyi viereen ja minä vapautin pennun ruutuun. Pilke olisi vähän halunnut lähteä moikkaamaan kaveriani, mutta loput meni jo paremmin ja Pilke juoksi suoraan lelulle. Näissä ei mitään kummallista, pitää kokeilla ruuallakin jäisikö paikka sillä vai lelulla paremmin mieleen.

28. tammikuuta 2019

Pilke 5kk



Pilke 20 viikkoa
10,9kg
42cm

Pilke 21 viikkoa
11,2kg
42cm


Pilke 22 viikkoa - 5 kuukautta
11,8kg
44cm

Viime viikkoina ei olla tehty ihmeellisempiä. Sunnuntaina 20.1. alkoi tokon alkeisjatkokurssi Pilkkeen kanssa ja päivällä Pilke sai riehua kaveriperheen nahkacollien kanssa. Pilke sai tämän kanssa oikein hyvät juoksuleikit aikaan, vaikkakin kokoeroa löytyikin ison uroksen ja pennun välillä.

Tokokurssilla aloitettiin häiriöidyllä luoksetulolla. Heti alkuun aika vaikeahko tehtävä pennulle, joka ei ikinä ole käynyt hallissa täysin vieraiden koirien kanssa oikeasti treenaamassa! Kuitenkin tehtiin, kouluttaja piti kiinni ja itse kutsuin pienen matkan päästä, vapautin puolessa välissä lelupalkalle. Pilke leikki häiriössä superhyvin, palkkautui lelusta ongelmitta ja luoksetulo oli oikein vauhdikas, vaikka kutsuin ilman, että pidin valmiina lelua kädessä.

Tauoilla Pilke sai rauhoittua pedille ja se keskittyi todella hyvin ainoastaan muhun ja palkkaan. Yksi karvainen urosbc ja iso belggari oli jänniä ja niille piti pöhistä urakalla. Muuten muut koirat oli kuitenkin ihan fine eikä Pilke pahemmin välittänyt, ryhmässä olevat tutut leikkikaverit aiheutti vähän riehaantumista kuitenkin.

Treenien aiheena oli kapulan pitoa ja perusasentoa. Kapulaa me ei vielä pahemmin tehdä ja Pilkkeelle leikkiminenkin oli tänään vähän nihkeää, ilmeisesti hampaat ovat vähän herkät. Lisäksi tässä nurkassa oli jotain kauhean mielenkiintoista ja pentu ei meinannut jaksaa keskittyä. Tehtiin leluilla ainoastaan vähän vauhtinoudun alkeita ja jatketaan leluilla suoran tuonnin vahvistamista ilman kunniakaarrosta lelun voitettua. Perusasentotreeneissä päästiinkin jo Pilkkeelle just sopivien treenien pariin. Pilke ei kykene sivulla ollessaan istumaan jotenkin, se lähtee pakittamaan kamalalla vauhdilla joten houkuttelu on vähän vaikea tapa. Kuitenkin sitä lähdetään ihan edessäkin tekemään ja harjoittelemaan namilla imuttamalla istumista, jotta voidaan se siirtää sivulle. Todennäköisesti Pilkkeen pitäisi tämä oppia parissa treenissä, sitten pitäisi päästä sivullakin tekemään samaa!

Toisissa tokotreeneissä tehtiin paikkiksen alkeita, Pilke teki lähinnä kontaktin pitämistä ja perusasentoja toiset koirat häiriönä. Yksittäin kouluttajien silmien alla kaukoja sekä sekalaisesti luoksetuloa, perusasentoa sekä leluilla leikkimistä noutojen sijaan. Pilke otti häiriötä aika pahasti eikä voitu tehdä juuri mitään muuta kuin katsekontaktia, vapaana se ei kestänyt ollenkaan vaan lähti haahuamaan ja kerran karkasikin syömään toisen ryhmäläisen takapalkat ruokakupista. Ne tosin oli aivan keskellä kenttää vaikkei kyseinen koirakko ollut edes kouluttajien treenivuorossa, meidän ryhmästä puolet on kuitenkin hyvin aloittelevia niin olisi voinut vähän edes miettiä, pennulle aivan mahdoton häiriö. Toivottavasti jatkossa ei ihan näin suuresti häiriköisi muiden työskentelyä, meidän kurssi menee aika turhaan itsevarmuuden tiputtamiseen muuten... Pitäisi päästä useammin hallille mutta aina kun pääsisin, on ryhmätreenit menossa eli ei asiaa itsenäisesti treenaamaan. Ja lisäksi tähän mennessä ei toisten koirien kanssa ole ollut ongelmaa vaan keskittyminen täysiä mussa ja vieraita koiria on mun aika mahdoton löytää treenikavereiksi. Ei mitään käryä miten pystyn tuota ikinä hallissa vapaana pitämään ellei korvat löydy ja häiriönsietokyky kasva, yritetään nyt jotain treenata joskus jos keretään hallille asti.

Itse treeniaiheista ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, kaukot meni epämääräisiin istu/maahan-vaihtoihin jotka oli huonoimpia pitkään aikaan kun ei saatu kivaa tekemismoodia päälle. Perusasento kuitenkin otti ehkä harppauksen eteenpäin, nyt Pilke kykenee vieressä istumaan jo peruuttamatta kahta metriä! Vielä se ei todellakaan ole tarpeeksi lähellä eikä suostu imutettuna siihen istumaan mutta ehkä pikkuhiljaa.

Muuta kuin tokojuttuja - Pilkkeen kaikki kulmurit ovat vihdoin irronneet! Viimeisen yläkulmurin kanssa piti vähän jännätä kun uusi hammas puhkesi jo ja kasvoi kovaa vauhtia ja kulmuri tuntui olevan tiukassa, onneksi alkoi heilumaan ja lopulta irtosi.

11. tammikuuta 2019

Fysioterapia ja läpivalaisu

Voi Viimaa.


Vietiin se fysioterapiaan pitkän pähkäilyn jälkeen, ihan yleisesti ennakkohoitona mutta myös selvittääksemme, miksi se jättää yhtä etujalkaansa aina eteemmäs kuin toista. Maanantaina se pääsi sitten ammattilaisen kopeloitavaksi, ja lopulta fyssari totesi, että Viima varaa painonsa epätasaisesti etenkin etujalkojen osalta, jättää oikean etujalan lievään ulkokiertoon ja loitonnukseen. Liikkeet symmetriset ja kevyet. Raajojen nivelissä yleistä löysyyttä. Lannerangan ojennus jäykähkö. Oikean etusen ranteessa oli jopa vähän turvotusta. Pelkona selän tai kyynärän luustovikojen pahentuminen ja selkeähkösti kipuilulta vaikuttava oireilu, lähetti fyssari meidät eläinlääkärille ja saatiin onneksi aika jo tiistaille.

 

Tiistaina sitten lähdettiin eläinlääkärin käsiteltäväksi. Tunnusteltaessa käsikopelolla oikea etujalka oli selkeästi kipeähkö toiseen verrattuna, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt vaan laitettiin Viima unille ja röngtenkuviin. Kuvat napattiin ranteista, oikeasta olasta, kyynärästä sekä meidän toiveesta selästä, valitettavasti lanneranka ei kuvaan mahtunut. Pitkän odotuksen jälkeen saatiin huokaista helpotuksesta; spondyloosi ei ole edennyt vaan on edelleen hyvin pientä, viimeeksi rajakyynäräksi tuomittu kyynärä näytti hyvinkin siistiltä eikä olassakaan ollut mitään ongelmaa. Oikean ranteen kuvassa näkyy selkeä pehmytkudosturvotus, mutta rakenteellista vikaa ei niistäkään löytynyt. Eli ei mitään vakavaa, todennäköisesti nivelsidevamma. 


Jatkona saatiin Rimadyliä reilu viikon kuuri ja hihnalenkkeilyä ja taukoa kaikesta raskaasta neljästä kuuteen viikkoon. Ranteen pitäisi parantua itsekseen, toivottavasti ei tule ongelmia enää lisää. Omat rallykisat meiltä jää kyllä ainakin väliin valitettavasti, mutta ei voi mitään, tärkeintä, ettei kuvista löytynyt mitään ja Viiman harrastuselämään on tiedossa vielä jatkoa <3 Pikkukoiran aivot ei nimittäin kestä tälläistä lepoelämää, Viima kovin haluaisi riehua mikä tuottaa vähän vaikeuksia.


Pilkkeen 19-viikkoiskooste


Pilke 19 viikkoa
10,6kg
42cm

Lauantaina treenailtiin taukokäytöstä kotioloissa. Ensin omalla paikalla hengailua, mutta pian lähdin kävelemään ja liikkumaan ja lopulta kiersin meidän talon ympäri Pilkkeen maatessa pedillään minua näkemättä! Lisäksi vaikeutettiin ja Pilkkeen odotellessa otin Viiman mukaan ja Viima sai hitaasti rauhassa seurailla namia ja tehdä temppuja, käytiin myös näkökentän ulkopuolella sen kanssa kävelemässä. En ymmärrä mistä pentu sai tuollaisen itsehillinnän, se oli niin pätevä! Kyllä sen kanssa vielä fiksu taukokäytös saadaan aikaan.

Sunnuntaina piti lähteä pentutreffeille mutta päädyttiinkin koirakoululle vajaa puoleksi tunniksi treenailemaan. Häiriöitä löytyi kun uusi tila uusilla hajuilla, mutta Pilke pystyi tosi hyvin keskittymään. Tehtiin luopumisen ja pedillä olemisen perusperiaatteita ettei haukattaisi liian isoa pala purtavaksi.

Maanantaina 8 tunnin yksinolo ilman tuhoja, huippu pentu! Yhdet pissit se oli lattialle tehnyt mutta sen nyt ymmärtää. Lisäksi huoneessa ei ole enää ollut kompostiverkkoja rajoittamaan pennun kulkua missään eikä tuhoja silti ole ilmaantunut, ei pidä silti nuolaista ennen kuin tipahtaa. Maanantaina käytiin kerrostalon verkkovarastossa ullakossa sekä pakastinten säilytyshuoneessa kellarissa ja ne oli vähän jänniä liukkaine lattioineen ja kaikuvine seinineen. Tehdään joku päivä namien kanssa visiitti ja käydään tutkimassa tarkempaa!

Tiistaina leikkitreffit vähän nuoremman käyttölabbis Valon kanssa. Näillä kahdella on ihan huippuhauskaa kahdestaan, oikeat äly ja väläys! Keskiviikkona vihdoin ne pentutreffit, eka vähän jänskätti ja piti kierrellä ja kaarrella mutta lopulta Pilke innostui riehumaan oikein olan takaa. Leikkikavereina oli kultsu, bernhardilainen sekä joku lapinkoira/keeshond tms. Kaikkien kanssa Pilke tuli juttuun ja kaikki olivat hyvin samantasoisia leikkijöitä, Pilke kävi vähän kaikkien kanssa jossain vaiheessa painimassa. Vaikka nämä olivatkin 10€ hinnaltaan, oli ehdottomasti hyvä sijoitus! Nähtiin erilaisia, vieraita koiria ja saatiin niistä hyvä kokemus Pilkkeelle.

Keskiviikkona myös lopetettiin tuhoton linja, Pilke tuhosi ihan huolella miun vaatekaappia. Sen yhdestä laatikosta pyöristi kaikki kulmat itsekseen... Kunnon tabascokerros sekä kompostiverkot takaisin paremmin ja nyt toivottavasti koskemattomat huonekalut ovat turvassa. Torstaina Pilke pääsi vielä leikkimään hyvin samanikäisen stabipennnun kanssa. Kierrokset olivat hieman korkealla, Pilke juoksi itsekseen ympyrää kun kaveri oli vähän väsynyt eikä jaksanut leikkiä. Pilke oli vähän tuhma ja raju mutta tuli kuitenkin hyvin juttuun eikä jännittämisestä ollut tietoakaan!

Viikon aikana otettiin hihnakäytös tehokuuriin. Sille on pakko tehdä nimittäin jotain, Pilke kiskoo kuin höyryveturi. Yhdeltä luennolta pongaamallani tavalla saatiin jo melko hyvin sitä aluilleen, namien kanssa Pilke harvemmin lähtee enää riehumaan. Pitää jatkaa kävelyä namien kanssa ja toivottavasti sattuisi ohituksiakin, niitä ollaan tehty nyt jo vähän enemmän onneksi ja välillä saadaan tosi hyviäkin suorituksia. Välillä ovat pelottavia ja pitää sanoa pöh.

Viikon aikana myös otettiin ihan huolella takapakkia sisäsiisteyden suhteen. Ei yhtään sisäsiistiä päivää, öisinkin sattui pariin otteeseen jotain ja lähes kaikkien yksinolojen aikana oli tehty vähintään pissit. Epätoivo alkaa nostaa päätään mutta toivon kovin, että tämä on vain ohimenevä vaihe... Pilke ei edes pyydä ulos tai ole levoton tai mitään mitä aiemmin se on tehnyt, pokkana vaan kyykkää jos yhtään pissittää.

5. tammikuuta 2019

Pilkkeen 18-viikkoiskooste


Pilke 18 viikkoa
10,1kg
42cm


Lauantaista maanantaihin kului pitkälti mökkeillessä. Ilotulitteisiin reagointia jännitin hieman, mutta se oli turhaa! Molemmat koirat suhtautuivat täysin rauhassa, vaikka kävivät ulkonakin paukkeen aikaan. Oltiin mökillämme melko metsän keskellä, ja ulkona kuului tasainen pauke parin kilometrin päästä mutta lähempää ei ammuttu kuin kahdeltatoista pari pientä. Tässä Pilke näki ikkunasta seinille tulevat välähdykset ja katseli vähän ihmeissään, mutta päätti sitten jatkaa unia :D Oikein onnistunut uusi vuosi siis!


Tiistaina palattiin takaisin kaupunkiin ja arkeen, ilman Viimaa. Viima jäi tosiaan mökille perjantaihin asti isäni kanssa, jotta Pilke pystyi harjoitella itsekseenkin elämistä ja oikeaoppisesti rapun ääniin suhtautumista. Aika ilman Viimaa meni oikein hyvin ja Pilkkeen kanssa on kyllä mukava elää!


Keskiviikkona käytiin hallilla Kaisan ja Elsan kanssa. Pilke sai treenailla rauhoittumista ja odottelemista, vähän näyttelyjuttuja, istu/maahan/seiso-vaihteluita ja leikkimistä. Lisäksi testattiin miltä putki tuntuu jalkojen alla ja Pilke hirmuisen houkuttelun jälkee suostui menemään ja kahdesti siellä kävi, sitten voidaankin jo jättää aksahommat taas odottelemaan kasvua! Vauhtia löytyy kyllä aika hirmuisesti, kauhulla odotan miten nopea tästä kiitäjästä kasvaa...


Torstaina ja perjantaina ei tapahtunut mitään erikoisempaa. Pilke on saanut treenailla hihnakäytöstä ja on tehnyt pari kivaa ohitusta. Keskiviikkona hallilla sitä vähän jännitti iloinen kelpie joka olisi häntä halunnut tulla treffaamaan, piti väistää ja puhista ihan huolella. Sitten kun tämä kyseinen koira oli treenaamassa, ei mitään ongelmaa :D Ehkä se siitä helpottaa, yritän parhaani mukaan järjestellä treffiseuraa.


Sisäsiisteydessä maanantaina, keskiviikkona ja torstaina tuli ainakin jotain sisälle, ei silti monia päivässä muistaakseni. Kerrostaloelämä vaikeuttaa selkeästi. Mutta - viikon aikana oli enemmän kuivia päiviä, eli tyytyväinen voi olla!

1. tammikuuta 2019

Menneen vuoden mietiskelyä ja katse kohti tulevaisuutta

Niin se taas vuosi hurahti ja hurahti muuten aivan järkyttävän lujaa ohi. Aika meni ihan kamalan nopeasti, en vieläkään ymmärrä edes, että joulukuu on alkanut... 2018 oli hieno, opettavainen vuosi monilta osin. Tehtiin yllättävän paljon kaikkea ja pidettiin hauskaa, jopa yksi suuri unelma toteutui eli pentu asteli taloon, vaikka sen suhteen elettiin hyvin epätoivoisia aikoja aika ajoittain. Mutta nyt olisi aika jo muistella, mitä tuli viime vuonna lupailtua!


Tavoitteet 2018
    • Agilityn mittaustilaisuus ✗
    • Ensimmäiset viralliset startit aksassa, ehkäpä ensimmäinen nolla? 
    • Doboilua aktiivisemmin! 
    • Turhan vahtimisen hillitseminen, edes vähäsen? 
    • Uudet koirakaverit olisi edelleen kivoja! 
    • Terveenä pysyminen. Toivotaan, ettei hiiva uusisi ja pysyttäisi muutenkin terveenä, sekä koira että ohjaaja! 
    • Nose Workia edes välillä aktivointimielessä. 
    • Kulujen ylös laittaminen! Olen yrittänyt jo liian monta kertaa, nyt jatketaan loppuun saakka. 
    • Valokuvaajana kehittyminen 
    • Ennen kaikkea hauskaa pitäminen! Itse ainakin suuntaan katsetta liikaa tulevaisuuteen enkä osaa nauttia hetkestä. 

Agilityn mittaustilaisuutta yritin järkkäillä, mutta ei ikinä virallisiin asti päädytty. Ensimmäinen virallinen startti kyllä toteutui, ei sieltä nollaa kuitenkaan. Agilityn suhteen vuosi ei todellakaan ollut onnellinen. Helmikuussa Viiman luustokuvissa löytyi vähän sitä sun tätä, ja vaikka me silloin vielä agilityä jatkettiin ja jopa kisattiin, aloin potemaan jatkuvasti enemmän ja enemmän huonoa omatuntoa tästä. Ajattelin aina rikkovani omaa koiraani, rasittaen sitä aivan tajuttoman raskaalla lajilla. Lopulta tein raskaan päätöksen ja agility jäi taakse ennen kuin oireita luustosta edes ilmenee. 

Doboiltu ei muistettu, taaskaan. Syksyllä dobopallo päätyi kaappiin piiloon, suojaan pennun hampailta eikä sitä sen jälkeen ole kertaakaan kaivettu pois, nyt häpeäisit Emilia! Kallis pallo menee hukkaan :D Mutta kyllä me ollaan jumppailtukin vähän kaikkea, sen suhteen ideat on ollut hieman vähissä.

Vahtiminen ei ole rauhoittunut, ei yhtään. Voisin kirjoitella vähän päivitystä tilanteeseen joku kaunis päivä kunhan kerkeäisin, mutta tilanne on itse asiassa ennemmin pahentunut. Ongelmakoirakouluttajalle suunnittelin meneväni, mutta kummallakaan Mikkelin kouluttajista ei ollut yhtäkään vapaata aikaa koko loppuvuodelle. Ehkä uuden vuoden kunniaksi pitäisi yrittää uudelleen.


Uusia koirakavereita ollaan sen sijaan hankittu! Tai ainakin itse olen tutustunut moneen, ihanaan ihmiseen ja saanut uskomattomia kavereita <3 Viima ei ole aiempaa enempää päässyt vieraiden koirien kanssa leikkimään, mutta Pilkkeen tultua taloon se on saanut itselleen täydellisen riehukumppanin. 

Terveyden suhteen kohtalainen vuosi. Kaksi nenäpunkkia muistaakseni, tassujen hiiva pysyi kuitenkin aisoissa mutta ne luustokuvat... Kuitenkaan ei ole esiintynyt oireita vielä ainakaan huomattavasti, eli ehkä tämäkin jollain tapaa voidaan laskea suoritetuksi? Eläinlääkärillä ei tänä vuonna olla turhaan pyöritty!

Nose Work on doboilun tapaan jäänyt ihan minimalistiselle tasolle. Ehkä kerran tai kaksi kaivettiin eukalyptus kaapista ja yritettiin jotain säätää, mutta treenit päätyivät aina siihen, että purkki tungettiin sinne mistä tulikin kaksi kertaa syvemmälle ja vannottiin, ettei sitä sieltä koskaan enää kaiveta. Pattitilanteessa ollaan eikä itsekseen oikein päästä tästä etenemään. 

Wuhuu, kulut sain kirkkaasti kirjoiteltua koko vuodelta!! Loput kaksi kohtaakin voidaan laskea toteutuneeksi, valokuvaajana en ole kehittynyt paljoa mutta vähäsen ainakin kyllä ja hauskanpidosta ei olla karsittu. Kokonaisuudessaan toteutettiin 6/10, ei paha.


Vuosi 2019...

mennään samalla linjalla, ensisijaisesti pitäen hauskaa ja pysyen terveenä. Kuitenkin jotain tavoitteita haluan asettaa, elikkäs:

𝥁 Viiman kanssa RTK1 ja RTK2. Kisoja on sillä lailla lähiseuduilla suunniteltu, että tällä on hyvät mahdollisuudet toteutua mikäli itse reippaasti tekee töitä kylttien eteen!

𝥁 Tänä vuonna vihdoin se haukkuminen hillitymmäksi. Viiman kanssa arki on hyvin raskasta tällä hetkellä, eli jos ongelmakoirakouluttajan puoleen käännyttäisi ja toivottavasti sieltä saataisi apua ongelmaan.

𝥁 Viimalle ahkerampaa doboilua ja/tai nose workin treenaamista, joko jonkun opeissa tai sitten itse kotona omatoimisesti. Muukin aktiivinen toiminta käy, sillä tuo kaipaisi huomattavasti enemmän tekemistä!


𝥁 Pilkkeen kanssa arki sujuvaksi ja toimivaksi, pentupienen kasvu aikuiseksi koiraksi. Toiveissa olisi ainakin saada hihnakäytös ja sisäsiisteys kuntoon, yksinolot tuhottomiksi sekä vapaana pysyminen luotettavaksi. 

𝥁 Pilkkeen luustokuvat. Nämä häämöttelee siellä elokuun loppupuolella Pilkkeen täyttäessä vuoden, toivotaan sieltä terveitä tuloksia!

𝥁 Pilkkeen kanssa myös harrastusura aluilleen. Tokossa ryhmäpaikka mieluiten viimeistään kesäksi ja kaikki liikkeet aluilleen sekä perus harrastustaidot hanskaan. Talveksi olisi kiva vähitellen saavuttaa kisavalmiutta ja ehkä korkata toko tai rally epävirallisesti! Mikäli luusto sen sallii agilityn alkeita aloitetaan myös syksyllä.


Onnellista uutta vuotta kaikille!