Ajantasalle

Viimeisimmästä postauksesta tulee kuluneeksi tasan vuosi. Pilke on kasvanut ja blogin loppukiri pentuajan ikuistamisen myötä vei viimeisetkin kirjoitusmotivaatiot. Juuri vähän aikaa sitten tuli lueskeltua kaikki omat kirjoitukset pentuajalta ja pakko sanoa, etten kadu hetkeäkään sitä, että niin paljon tuli kirjoitettua ylös. Ihana palata todellisiin aitoihin tunnelmiin ja siihen pentuarkeen, josta ollaan jo kasvettu yli.

Blogin kirjoittaminen oli itselleni hyvin tärkeä harrastus. Kuitenkin se on menettänyt hohtonsa itselläni, jotenkin ei enää tunnu samalta. Tykkäisin edelleen kirjoittaa ajatuksia ylös aina välillä, mutta kaikki aktiivinen päivittely on siirtynyt Instagramin puolelle. Pentua etsiessä ja uusiin rotuihin tutustuessa blogit ovat kuitenkin olleet itselleni kuin kultakaivos, siksi halusin ikään kuin viimeistellä tämän kesken jääneen matkan täällä blogin puolella. Kertoa vähän, mitä vuoden aikana on tapahtunut, sijoittaa paikalleen se täältä puuttuva palanen. Todennäköisesti tämän jälkeen jätän blogin omaan rauhaansa sitä piilottamatta - täällä se vielä on vaikkei aktiivisessa käytössä olekaan.

Pilke 9kk, kiitos Saara kuvasta!

Viime vuoden keväällä pk-leiri ja meidän eka yhteinen jh-kehä Kangasniemellä. Kesällä Pilkkis rakastui uimiseen, sitä ei saanut enää järvestä pois loppukesästä. Käytiin Oulussa näyttelyreissussa junalla, pitkä junamatka Mikkelistä Ouluun ja takaisin, yöpyminen ennestään vieraiden koirien kanssa ja pitkät päivät näyttelypaikalla teltassa. Silti alle vuosikas Pilke oli niin täydellistä matkaseuraa ja vieläkin olen siitä ylpeä! Oulussa Pilke pääsi kahdesti taas junior handlerin pariin. Elokuussa korkattiin näyttelyura oikeasti Kouvolassa, saaden erittäin hyvän junioriluokasta, samalla toki vähän jh-kehäilyä. Tuomarina oli Eva Eriksson, ja arvostelu: "Feminine happy young girl. Wellshaped head. Nice expression. Good earset. Very good body and bone. Strong back. Needs to mature in forechest. Moves well from side, but very loose in front in elbow and pastern. Shows very well."

Pilke 1v

Elokuussa Pilke ja sisaruksensa täyttivät vuoden ja käytiin heti luustokuvissa kun vain oli mahdollista. Tutkittiin melkeinpä kaikki mahdollinen oman mielenrauhan turvaamiseksi ja saatiin täydellisiä uutisia, priimaa koko koira täynnä! Silmät ja sydän ok, kyynärät ja polvet 0/0, lonkat A/A ja selkä LTV0 sekä VA0. Taisin melkein itkeä onnesta tulosten tullessa... Syyskuun lopussa itse lomailin viikon Kreikassa ja kaverini hoiti Pilkettä sen viikon ongelmitta. Syyskuun lopussa 23. päivä Pilke myös aloitti ensimmäiset juoksunsa, nyt toisia odotellessa. Juoksut eivät vaikuttaneet Pilkkeen käytökseen juuri mitenkään ja vieläkin kaikki tulevat toimeen tässä meidän kolmen koiran narttulaumassa!

Treenirintamalla ollaan treenattu tokoa päälajina ja toivottavasti päästään kisaamaan, kunhan tämänhetkinen tilanne taas sen sallii. Syksyllä 2019 oli taas aivan huikea tokonuorten leiri ja tänä vuonna ollaan päästy jatkamaan mukana, innolla seuraavaa leiriä odottaen! Päästiin myös syksyllä ensimmäisiä kertoja oikeasti aksaamaan, ennen kuin agilitysuunnitelmat jäi hetkeksi tauolle pienen tapaturman johdosta. Marraskuussa Pilkeen takatassu jäi hissin oven ja lattian väliin, antura ja osa tassunpohjaa halkesi ja jouduttiin tikkaamaan sekä liimailemaan. Tästäkin kuitenkin selvittiin, eikä takatassu ole jäänyt yhtään vaivaamaan onneksi!

Joulukuussa perinteiden mukaisesti koiramessut, mutta pääsin ensimmäistä kertaa ikinä viemään omankin koiran näytille! Pilke oli molempina päivinä junioriluokassa, lauantaina Tapio Eerolan tuomaroitavana tuloksena EH. Arvostelu kuului näin: "Melko kookas ja vielä hontelo kokonaisuus. Hyvät silmät, korvat, purenta. Sopiva rintakehän vahvuus. Kevyet raajat. Erittäin hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet, askelpituus hyvä." Sunnuntaina huikea ERI2 SA VARA-SERT Maija Mäkiseltä arvosteluin "16kk. Femiininen. Hyvä ylälinja. Hyvä pää, korvat, silmät ja purenta. Kaunis kaula. Hyvin kehittynyt runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät ja häntä. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä temperamentti ja käytös." Siihen nähden, ettei keretty treenaamaan lähes yhtään ja jatkuvan tassun hoitamisen myötä seisotus oli ihan kamalaa ja tassujen asettelu mahdotonta, oli sunnuntai aivan mahtava voitto meille, paras Pilkkis! Lisäksi kilpailin launtaina viimeisen junior handler -kilpailuni ikinä kivoin arvosteluin. Messariin mentiin junalla ja yövyttiin hotellissa kivalla porukalla, Pilkkis toimi taas pätevänä matkakaverina!

Tänä vuonna päästiin aloittamaan taas agility tassuvaivoista toivuttua sekä saatiin jopa ryhmäpaikka! Tosin siellä kerettiin käydä treenaamassa huikeat kaksi kertaa ennen koronakaranteenin alkamista ja kevään suunnitelmien muuttumista. Tokoa ollaan kuitenkin tämä kevät treenattu ahkerasti, niin ryhmäpaikassa kuin nyt poikkeusolojen aikaan kotona omatoimisesti. Pilkkeen kanssa on aivan parasta treenata ja sanoisin, että meidän yhteistyö toimii todella hyvin. Ohjaajapehmeä tuo on aivan selkeästi ja se pitää itse huomioida treenatessa, saa nähdä mihin suuntaan tästä kehittyy ja tuoko se omia haasteitaan esimerkiksi palkattomuutta ja kisakuntoa rakentaessa. Kuitenkin kokonaisuutena Pilkkeestä on kasvanut aivan huikean rakas ja mahtava kaveri. Se on kaikkea mitä toivoin, treenirintamalla riittää potentiaalia, mutta ennenkaikkea nautin meidän jokapäiväisestä yhteisestä elämästä ja toivon, että tulevaisuudella on vielä paljon meille tarjottavaa.

Varhaisteinikelpie

Pilke täytti tänään 8 kuukautta, eli tasan puoli vuotta sitten se meille muutti! Korkeutta kotimittauksella 48cm - rajoilla mennään - ja painoa 13,5kg. Rakenteeltaan se on täyttä kultaa omaan silmään, tykkään niin paljon sen lihaksikkuudesta ja sporttisuudesta, mikä ei kuitenkaan ole liioiteltua mihinkään suuntaan. Rakennekuva puolestaan on jotain niin kamalaa mutta tällä mennään...

Mitään erityistä ei ole kuukaudessa tapahtunut, Pilke oli pitkään sohvakaverina ollessani kipeänä. Yllättävän vähän se räjähteli tai juoksi seiniä pitkin - hyvin pysyi pääkoppa kasassa vaikka sitä kertynyttä energiaa oli paljon. Nyt ollaan taas panostettu lenkkeilyyn kun itse siihen vihdoin kykenen ja treenitkin on palauteltu tauolta!

Kehäkettu ja leirilapsi

Viime kuukausi on sisältänyt paljon kaikkea - paitsi blogipäivittelyä. Käytiin Pilkkeen kanssa tokonuorten leirillä, Jyväskylän pentunäyttelyssä ja lisäksi tokotreeneissä monesti sekä vain elettiin. Tokonuorten leiri oli huikea kokemus ja Pilke oli niin kivasti kaikessa mukana, jaksoi treenata ja eleli oikein ihmiskelpoisesti. Paljon saatiin uusia vinkkejä kaikkeen, vaikken niitä jaksa erikseen blogiin avatakkaan.

Penneli oli kauan odotettu ja paljon treenattu, sinne suunnattiin jännityksellä odottaen. Ekana pitää hehkuttaa Pilkkiksen käytöstä, se oli ihan super kaikkialla eikä säikkynyt mitään turhia missään ja olisi vain rakastanut kaikkia, jotain on sen kanssa tehty oikein! Samalla nähtiin kasvattajaa ja Pilkkeen Koona-siskoa, ovat kyllä kuin toistensa kopioita! Itse kehä oli omasta puolestani kamalaa säätämistä mutta siitäkin selvittiin ja jotenkuten sain Pilkkeen tuomarin nähtäväksi. Kehäkäytöksestä löytyy vaikka mitä viilattavaa seuraaviin koitoksiin, mutta seitsenkuiseksi oikein pätevä <3

Tuomarina Jyväskylässä oli Kati Taipale, oikein mukava tuomari oli, ja arvostelussa luki näin: "Erittäin lupaava miellyttävä kokonaisuus. Hyvät rungon mittasuhteet. Oikeailmeinen pää. Erinomaiset pään mittasuhteet. Kauniit korvat. Oikea purenta. Ikäisekseen hyvin kehittynyt eturinta. Hyvä rintakehän syvyys. Hyvä ylälinja. Oikea-asentoinen häntä. Hiukan niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Liikkuu takaa ahtaasti edestä erittäin hyvin. Miellyttävä käytös." Lopulta asteltiin kehästä ulos tuloksin PPEK1, ROP ja KP! Ihan huikeeta! Isossa kehässä käytiin pyörähtämässä mutta sieltä ei eteenpäin jatkettu.

Sisäsiisteyden osalta toivottavasti viimeinen postaus... Pilke on ollut muutamia viikkoja aina kerrallaan jo sisäsiisti ja välillä taas päässyt vahinkoja erilaisten tilanteiden seurauksena. Kuitenkin parempaan päin ollaan menossa!

Puolivuotias lapsonen

Oon ihan järkyttynyt miten aika on mennyt näin törkeän lujaa. Yritän päästä parhaillaan eroon Pilkkeen kutsumisesta pennuksi kun ei se sitä kauaa enää ole mutta vaikeaa on... Viimeiset vajaa puoli vuotta on ollut kyllä ihan parasta aikaa ikinä, Pilke on kaikkea mitä toivoin ja enemmänkin. Harrastuksia ajatellen se on ihan todella lupaava, vauhtia ja virettä riittää, mutta ikinä Pilkkeellä ei ole keittänyt kunnolla yli. Se pysyy toistaiseksi täydellisesti järkevän toiminta-alueen rajoissa ja sillä on ihan loistavat mahikset tehdä pyydetyt jutut näyttävästi ja nopeasti ja sopivalla vireellä.

Pilke palkkautuu lelusta ja namista, on superahne mutta myös vahvasti lelun perään. Se osaa juosta kuolleelle palkalle, noutaa lelua, vaihtaa kädessä olevaan leluun tai vaihtaa kesken leikin namiin ja siitä takaisin leluun. Lelupalkkaa pystyy käyttämään fiksusti ja Pilke tekee oikeasti töitä sen eteen, ainoa haasteita tuottava juttu sen kanssa on hieman laajahko rallattelurinki, Pilke käyttää tasan tarkkaan koko alueen hyödykseen ja täten rallattelee ympäri hallia mikä tuottaa ryhmätreeneissä omat haasteensa meidän treenaamiselle XD Kaikki ei ihan arvosta hurjasti leluaan tappavaa, valon lailla kiitävää penturakettia...

Pilke oppii nopeasti ja on fiksu. Se voisi tarjota paremmin, tällä hetkellä se paljon käy vain makaamaan rauhoittumisasentoon mutta sitähän tässä on vahvistettu ja siinä sinnikkäästi pysymistä, en siis valita. Rauhoittuminen on sille hyvin vahva käytös, ja etenkin alustalleen se rauhoittuu heti leikkimisenkin jälkeen ongelmitta ja pysyy siinä kohtuullisesti vaikka itse liikkuisinkin. Kuitenkaan Pilke ei ole syvästi rauhallinen vaan enemmän odottaa vaan jonkun toiminnan alkamista. Kotona se rauhoittuu sitten paremmin, yritetään siirtää käytöstä vielä häkkiin tai matolle! Pilkkeelle on vähän arjessa vaikeaa rauhoittua uusissa tilanteissa, esimerkiksi vieraiden kanssa se on aivan mahdoton riehumaan. Aika paljon se kuljeskelee ja leikkii muutenkin sisällä, mutta tarvittaessa osaa oikeasti hyvin rauhoittua ja uskon, että ikäkin vaikuttaa vielä vahvasti.

Lenkillä Pilke kestää hyvin vapaana ja ohitukset sujuvat nykyään melko hyvin varsinkin namien kanssa. Hihnassa kiskominen on ihan mahdotonta ja sille yritän parhaillaan keksiä ratkaisua. Pahimmasta jännityksestä toisia koiria kohtaan ollaan päästy yli ja välillä Pilke haluaisi leikkimään, mutta välillä saatttaa käydä niin että ohitukset menee ahdistuneesti hihna tiukalla pakoon juostessa. Päästyään tutustumaan Pilke on tähän mennessä tullut kaikkien kanssa juttuun eikä se enää sen jälkeen jännitä, eikä esimerkiksi hallilla toiset koirat aiheuta sille mitään ongelmaa. Kaikkia ihmisiä se rakastaa yli kaiken ja on vähän turhan innokas tervehtimisessä... Mutta mieluummin näin kuin että niitä tarvitsisi pelätä!

Arjessa Pilke on melko rohkea nykyään eikä mikään tuota sille suurempia ahdistuksia. Julkisilla se kulkee hyvin, kauppakeskuksissa viihtyy mainiosti eikä autotkaan tuota ongelmia. Matkustaa ongelmitta niin takakontissa, takapenkillä kuin jaloissakin, mihin olen ehdottomasti tyytyväinen! Sisäsiisti se ei vielä täysin ole, mutta nyt on taas monta päivää mennyt ilman kummempia vahinkoja. Yöt se pidättää hyvin ja pitkään ja nukkuukin mun kanssa pitkiä unia ja vielä päälle makoilee aamulla kainalossa, mutta iltaisin saattaa sattua vahinkoja. Yksinolot vietetään edelleen hyvin rajatussa pelkistetyssä tilassa, yksi kokeilu vapaana huoneessa riitti ja saimme hyvästellä ikkunalaudalla majailleen tuoksutraakkipuuni... Yleisesti Pilke on kuitenkin hiljaa ja siivosti, mutta hammastelee mielellään kaikkea ja saa siksi jatkaa vielä rajattuja yksinoloja.

Kokonaisuudessaan Pilke on ollut vallan täydellinen just mulle <3 Vähän se on ehkä turhan hullu ja itsesuojeluvaistoton ja pelottaa jo nyt ajatus miten tulen sen perässä agilityradoilla kestämään kun vauhtia riittää, mutta lupaava kaikinpuolin niin kotona, liikkeessä kuin harrastuksissakin. Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan näin mahtavan koiran kanssa!

Tokotokotoko

Lähiaikoina ollaan treenattu paljon, niin kotona kuin hallillakin. Saatiin alkuviikosta koko tammikuun odotettu ja jännitetty tieto, mitä en todellakaan olisi uskonut, nimittäin me päästiin Kennelliiton Tokonuoriin! Oon aina sivusta seurannut leirejä kun ei ole ollut koiraa millä hakea, vihdoinkin haaveista tuli totta <3 En malttaisi odottaa ensimmäistä leiriä!

Viime sunnuntain vähän fiilikseltään huonojen treenien jälkeen tartuttiin härkää sarvista ja ollaan treenattu paljon häiriöitä. Tiistaina siskoni Viiman kanssa yritti häiriköidä mahdollisimman paljon, he treenailivat omiaan ja välillä häiriköivät meitä. Pilke sai tehdä rauhoittumista ja luopumista sekä yleisesti kontaktissa pysymistä ja oli hurjan pätevänä. Luopumisessa se on edennyt hurjasti!

Torstaina tehtiin olkkaritreeninä perusasentoa sekä kaukojen istumisessa pomppua käsitargettiin. Tällä siis tarkoituksena saada mahdollisimman nopea ja kiva pomppuvaihto tassuttelun sijaan ja opettaa ryhdikkyyttä, tehtiin ekaa kertaa ikinä. Pilkkeen on tosi vaikea hoksata että takamuksen pitää pysyä paikallaan, se mielellään pomppaisi suoraan seisomaan kun saa käskyn käsitargetista. Mutta tässäkin saatiin kivoja onnistumisia, käsi tarpeeksi alhaalla ja tarpeeksi rauhallinen mielentila niin Pilke pystyy tehdä ns tarpeeksi olemattoman pompun käteen. Näitä jatketaan, toivottavasti päästään hyödyntämään maahan-istu vaihdon opettamisessa! Perusasentoon perushoukuttelu, Pilke on nyt hoksannut että sivulle voi istua vaikka samalla namia tavoitteleekin.

Perjantaina lähdettiin extempore pitkästä aikaa hallille kun saatiin kyyti. Saatiin olla ihan rauhassa itsekseen ja hyödyntää koko hallitila. Vähän odottamista ja kaukoja, paljon paljon lelupalkkaamista. Lisäksi ensimmäiset vauhtinoudot kapulalla ikinä ja vähän näyttelyjuttujen muistuttelua. Lelulla pentu palkkautuu niin superisti etten ehkä kestä, lisäksi se kykenee ensin sinkoamaan järkyttävällä raivolla pallon perään, sitten tuomaan sen miulle ja vaihtamaan lennosta namipalkkaan ja siitä kiinni naruleluun. Tää on miulle täysin superhieno extremejuttu, Viima ei koskaan kykenisi kun ruoka on vaan niin kivaa ja lelut blääh. Kapulan kanssa lähti perään ongelmitta, ensimmäisellä kerralla iskussa oli vähän ongelmia kun Pilke ei tiennyt miten päin sen suuhun ottaisi ja matkalla takaisin piti nätisti suussa muklaamatta mitenkään sen pienen ajan, mitä ennen lelulle vapauttamista kerkesi pitämään. Kokonaisuudessaan noudot meni tosi hienosti eikä Pilke ällöksy kapulaa yhtään! Ennemmin haluaisi lähteä rallattelemaan mikäli ei ole selvät sävelet mitä ollaan tekemässä.

Näyttelyjuttujen puolesta edistystä oli perjantaina havaittavissa - Pilke pystyy jo suurinpiirtein ravaamaan näyttelyhihnassa vaikka edestakaisin mennessä meno on vähän kiemurtelua ja ympyrällä kääntyminen vaikeaa, Pilke vetää näyttelyhihna kireällä melkein mun eessä tai sitten tapittaa suoraan silmiin namia. Mutta liikkeet pystyisi tästä jo katsomaan toisinkuin epämääräisestä laukkailupomppimisesta! Kovin nätisti se kyllä seisoo ja antaa asetella, tarkoitus olisi Jyväskylän pennelissä käydä ensimmäistä kertaa kehäilemässä.

Lauantainakin vielä lähdettiin hallille, tällä kertaa kaverini kanssa. Halli oli alkuun varattu ja odoteltiin parvella, Pilke sai opetella rauhoittumista. Sitten päästiin tekemään toiset koirat häiriönä ja Pilke kuunteli todella hyvin. Tehtiin taas häiriötreeniä, lisäksi perusasentoa ja ruudun alkeita. Häiriötreeninä vähän kaikkea mahdollista, Pilke kesti hyvin mun lähellä ja käskyn alla, ja vaikka lähti muutamaan otteeseen lelu/leikkivä koira -häiriöihin juoksemaan niin palasi heti käskystä takaisin, paras pieni!

Perusasentotreeninä taas perusimutus, lisäksi kokeiltiin seinän vieressä mutta se ei ottanut onnistuakseen. Pilkkeen perusasento on itseasiassa vielä vähän liian takana, mutta päädyttiin että kyllä se ajanmyötä eteenpäin sieltä valuu, turha siis siitä nipottaa. Mutta etäisyys musta oli tällä kertaa todella hyvä ja Pilke istahti aika helpolla vierelle. Peili on ehdottomasti hyvä kaveri, huomaa heti paljon enemmän kaikkea. Ruudun alkeita treenattiin niin, että kaveri hetsasi lelulla ruutuun, sitten jätti sinne lelun ja siirtyi viereen ja minä vapautin pennun ruutuun. Pilke olisi vähän halunnut lähteä moikkaamaan kaveriani, mutta loput meni jo paremmin ja Pilke juoksi suoraan lelulle. Näissä ei mitään kummallista, pitää kokeilla ruuallakin jäisikö paikka sillä vai lelulla paremmin mieleen.

Pilke 5kk

Pilke 20 viikkoa

10,9kg

42cm

Pilke 21 viikkoa

11,2kg

42cm

Pilke 22 viikkoa - 5 kuukautta

11,8kg
44cm

Viime viikkoina ei olla tehty ihmeellisempiä. Sunnuntaina 20.1. alkoi tokon alkeisjatkokurssi Pilkkeen kanssa ja päivällä Pilke sai riehua kaveriperheen nahkacollien kanssa. Pilke sai tämän kanssa oikein hyvät juoksuleikit aikaan, vaikkakin kokoeroa löytyikin ison uroksen ja pennun välillä.

Tokokurssilla aloitettiin häiriöidyllä luoksetulolla. Heti alkuun aika vaikeahko tehtävä pennulle, joka ei ikinä ole käynyt hallissa täysin vieraiden koirien kanssa oikeasti treenaamassa! Kuitenkin tehtiin, kouluttaja piti kiinni ja itse kutsuin pienen matkan päästä, vapautin puolessa välissä lelupalkalle. Pilke leikki häiriössä superhyvin, palkkautui lelusta ongelmitta ja luoksetulo oli oikein vauhdikas, vaikka kutsuin ilman, että pidin valmiina lelua kädessä.

Tauoilla Pilke sai rauhoittua pedille ja se keskittyi todella hyvin ainoastaan muhun ja palkkaan. Yksi karvainen urosbc ja iso belggari oli jänniä ja niille piti pöhistä urakalla. Muuten muut koirat oli kuitenkin ihan fine eikä Pilke pahemmin välittänyt, ryhmässä olevat tutut leikkikaverit aiheutti vähän riehaantumista kuitenkin.

Treenien aiheena oli kapulan pitoa ja perusasentoa. Kapulaa me ei vielä pahemmin tehdä ja Pilkkeelle leikkiminenkin oli tänään vähän nihkeää, ilmeisesti hampaat ovat vähän herkät. Lisäksi tässä nurkassa oli jotain kauhean mielenkiintoista ja pentu ei meinannut jaksaa keskittyä. Tehtiin leluilla ainoastaan vähän vauhtinoudun alkeita ja jatketaan leluilla suoran tuonnin vahvistamista ilman kunniakaarrosta lelun voitettua. Perusasentotreeneissä päästiinkin jo Pilkkeelle just sopivien treenien pariin. Pilke ei kykene sivulla ollessaan istumaan jotenkin, se lähtee pakittamaan kamalalla vauhdilla joten houkuttelu on vähän vaikea tapa. Kuitenkin sitä lähdetään ihan edessäkin tekemään ja harjoittelemaan namilla imuttamalla istumista, jotta voidaan se siirtää sivulle. Todennäköisesti Pilkkeen pitäisi tämä oppia parissa treenissä, sitten pitäisi päästä sivullakin tekemään samaa!

Toisissa tokotreeneissä tehtiin paikkiksen alkeita, Pilke teki lähinnä kontaktin pitämistä ja perusasentoja toiset koirat häiriönä. Yksittäin kouluttajien silmien alla kaukoja sekä sekalaisesti luoksetuloa, perusasentoa sekä leluilla leikkimistä noutojen sijaan. Pilke otti häiriötä aika pahasti eikä voitu tehdä juuri mitään muuta kuin katsekontaktia, vapaana se ei kestänyt ollenkaan vaan lähti haahuamaan ja kerran karkasikin syömään toisen ryhmäläisen takapalkat ruokakupista. Ne tosin oli aivan keskellä kenttää vaikkei kyseinen koirakko ollut edes kouluttajien treenivuorossa, meidän ryhmästä puolet on kuitenkin hyvin aloittelevia niin olisi voinut vähän edes miettiä, pennulle aivan mahdoton häiriö. Toivottavasti jatkossa ei ihan näin suuresti häiriköisi muiden työskentelyä, meidän kurssi menee aika turhaan itsevarmuuden tiputtamiseen muuten... Pitäisi päästä useammin hallille mutta aina kun pääsisin, on ryhmätreenit menossa eli ei asiaa itsenäisesti treenaamaan. Ja lisäksi tähän mennessä ei toisten koirien kanssa ole ollut ongelmaa vaan keskittyminen täysiä mussa ja vieraita koiria on mun aika mahdoton löytää treenikavereiksi. Ei mitään käryä miten pystyn tuota ikinä hallissa vapaana pitämään ellei korvat löydy ja häiriönsietokyky kasva, yritetään nyt jotain treenata joskus jos keretään hallille asti.

Itse treeniaiheista ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, kaukot meni epämääräisiin istu/maahan-vaihtoihin jotka oli huonoimpia pitkään aikaan kun ei saatu kivaa tekemismoodia päälle. Perusasento kuitenkin otti ehkä harppauksen eteenpäin, nyt Pilke kykenee vieressä istumaan jo peruuttamatta kahta metriä! Vielä se ei todellakaan ole tarpeeksi lähellä eikä suostu imutettuna siihen istumaan mutta ehkä pikkuhiljaa.

Muuta kuin tokojuttuja - Pilkkeen kaikki kulmurit ovat vihdoin irronneet! Viimeisen yläkulmurin kanssa piti vähän jännätä kun uusi hammas puhkesi jo ja kasvoi kovaa vauhtia ja kulmuri tuntui olevan tiukassa, onneksi alkoi heilumaan ja lopulta irtosi.

Fysioterapia ja läpivalaisu

Voi Viimaa.

Vietiin se fysioterapiaan pitkän pähkäilyn jälkeen, ihan yleisesti ennakkohoitona mutta myös selvittääksemme, miksi se jättää yhtä etujalkaansa aina eteemmäs kuin toista. Maanantaina se pääsi sitten ammattilaisen kopeloitavaksi, ja lopulta fyssari totesi, että Viima varaa painonsa epätasaisesti etenkin etujalkojen osalta, jättää oikean etujalan lievään ulkokiertoon ja loitonnukseen. Liikkeet symmetriset ja kevyet. Raajojen nivelissä yleistä löysyyttä. Lannerangan ojennus jäykähkö. Oikean etusen ranteessa oli jopa vähän turvotusta. Pelkona selän tai kyynärän luustovikojen pahentuminen ja selkeähkösti kipuilulta vaikuttava oireilu, lähetti fyssari meidät eläinlääkärille ja saatiin onneksi aika jo tiistaille.

 

Tiistaina sitten lähdettiin eläinlääkärin käsiteltäväksi. Tunnusteltaessa käsikopelolla oikea etujalka oli selkeästi kipeähkö toiseen verrattuna, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt vaan laitettiin Viima unille ja röngtenkuviin. Kuvat napattiin ranteista, oikeasta olasta, kyynärästä sekä meidän toiveesta selästä, valitettavasti lanneranka ei kuvaan mahtunut. Pitkän odotuksen jälkeen saatiin huokaista helpotuksesta; spondyloosi ei ole edennyt vaan on edelleen hyvin pientä, viimeeksi rajakyynäräksi tuomittu kyynärä näytti hyvinkin siistiltä eikä olassakaan ollut mitään ongelmaa. Oikean ranteen kuvassa näkyy selkeä pehmytkudosturvotus, mutta rakenteellista vikaa ei niistäkään löytynyt. Eli ei mitään vakavaa, todennäköisesti nivelsidevamma. 

Jatkona saatiin Rimadyliä reilu viikon kuuri ja hihnalenkkeilyä ja taukoa kaikesta raskaasta neljästä kuuteen viikkoon. Ranteen pitäisi parantua itsekseen, toivottavasti ei tule ongelmia enää lisää. Omat rallykisat meiltä jää kyllä ainakin väliin valitettavasti, mutta ei voi mitään, tärkeintä, ettei kuvista löytynyt mitään ja Viiman harrastuselämään on tiedossa vielä jatkoa <3 Pikkukoiran aivot ei nimittäin kestä tälläistä lepoelämää, Viima kovin haluaisi riehua mikä tuottaa vähän vaikeuksia.